Gomorrasta

Gomorra on Roberto Savianon vuonna 2006 julkaisema tietokirja. Se on myynyt pelkästään Italiassa miljoonia kappaleita ja on käännetty kymmenille kielille, myös suomeksi. Gomorra sovitettiin elokuvaksi vuonna 2008. Sky Italia teki siitä myöhemmin televisiosarjan, jonka ensimmäinen tuotantokausi nähtiin vuosi sitten. Kirja, elokuva ja televisiosarja ovat kaikki mielenkiintoisia. Ne tarkastelevat kiehtovasti ja kiinnostavasti nykyaikaista järjestäytynyttä rikollisuutta ja tarjoavat siihen vaihtoehtoisia näkökulmia.

Saviano joutui mafian toimintaa käsittelevän kirjansa tiimoilta tappouhkausten kohteeksi. Hän valitti The Guardianin hiljattaisessa haastattelussa, ettei pysty vieläkään liikkumaan ilman henkivartijoita, eikä hänen elämänsä tule koskaan palautumaan normaaliksi. Tämä on ymmärrettävää. Mafialla on etenkin Italian eteläisissä osissa lähtemätön vaikutusvalta, eivätkä sen uhkaukset ole katteettomia. Saviano on pysynyt hengissä todennäköisesti saamansa julkisuuden takia. Hänet tappamalla mafia joutuisi paitsi maailmanlaajuisen paheksunnan, niin myös viranomaisten vastatoimien kohteeksi.

Mafian juuret ulottuvat 1800-luvulta nykypäivään. Se oli alkujaan Sisiliassa perustettu salaseura ja rikollisjärjestö, joka on toiminut pitkään muuallakin kuin Italian eteläkärjessä. Nimi ”mafia” viittaa nykyään muihinkin kuin sisilialaisiin ja italialaisiin rikollisjärjestöihin. Etelä-Italiassa toimii tätä kirjoitettaessa neljä merkittävää mafiaorganisaatiota, Cosa Nostra Sisiliassa, ’Ndrangheta Calabriassa, Camorra Napolissa ja Sacro Corona Unità Pugliassa. Niillä on kymmeniä tuhansia sotilaita, kuten sen rivijäseniä kutsutaan, ja niiden toiminta maksaa Italian eteläosille vuosittain miljardeja euroja taloudellisena kehityksenä.

Pohjois-Italiassa näkyvää järjestäytynyttä rikollisuutta ei puolestaan yhtä paljon esiinny. Joidenkin arvioiden mukaan ’Ndrangheta tienaa vuositasolla enemmän kuin Deutsche Bank ja McDonald’s yhteensä. Järjestön liikevaihto on kymmeniä miljardeja euroja. Sen vauraus perustuu muun muassa huumeiden myymiseen ja hämäriin rakennushankkeisiin. Kyse ei ole paikallisesta toiminnasta, sillä ’Ndrangheta kasvattaa vaikutusvaltaansa Calabrian lisäksi myös muualla Italiassa ja ulkomailla. On sanottu, että ’Ndrangheta on nyt pahempi ongelma Italian yhteiskunnalle kuin pitkään suurimmasta vaikutusvallasta nauttinut Sisilian mafia.

Mafiajärjestöjen suosio perustuu virallisen Italian epäsuosioon maan eteläisissä osissa. Aggressiivisimmillaan mafia oli 1970-luvulta 1990-luvulle, jolloin etenkin sisilialaiset rikolliset haastoivat valtiollisen Italian murhaamalla muun muassa tuomareita, poliiseja ja virkamiehiä. Sitä ennen ja sen jälkeen mafia vaikutti pitkälti taustalta. Poliitikot ja mafiajärjestöt tekevät vielä 2010-luvulla yhteistyötä, koska se hyödyttää molempia osapuolia. Poliitikot pysyvät viroissaan ja saavat lahjuksia, mafiosot hallitsevat heidän kauttaan päätöksiä ja rahahanoja.

Gomorra-televisiosarja sijoittuu Napoliin. Siinä seurataan fiktiivisen Savastanon mafiaperheen jokapäiväistä elämää. Pääosassa on Ciro Di Marzo (Marco D’Amore), johtajien oikea käsi ja nouseva tähti. Kunnianhimoinen Ciro haluaa johtaa organisaatiota yhdessä perheen pojan Gennaro Savastanon (Salvatore Esposito) kanssa. Don-arvonimeä kantava Pietro Savastano (Fortunato Cerlino) ja hänen vaimonsa Immacolata Savastano (Maria Pia Calzone) pitävät vielä sarjan alussa hallussaan johtavia paikkoja. Tilanne muuttuu ensimmäisen tuotantokauden aikana, kun mafiosojen arkeen kuuluvat vääristyneet kunniakäsitykset ja väkivaltaiset valtataistelut muuttavat tilanteen.

Gomorra tuo tyyliltään mieleen sarjat Sopranos ja Langalla. Italialaisessa ohjelmassa kuvataan katutason rikollisuutta, joka on karumpaa ja raaempaa kuin siitä rahat käärivien mafiajohtajien säihkyvä elämä. Napolin lähiöissä kaartelevat luksusautot ja muut rikollispomojen suosimat makean elämän merkit houkuttelevat alueiden turhautuneita nuoria. He päätyvät tekemään likaiset työt. Viranomaiset ovat aina askeleen jäljessä. Tähän on monia syitä, mutta kuten Gomorra osoittaa, kyse ei ole italialaisten kyvyttömyydestä hoitaa yhteiskuntaansa, vaan monimutkaisemmasta ongelmasta.

Kuolema on Gomorrassa koko ajan läsnä. Sen hahmot yrittävät parhaansa, mutta vain L’immortaleksi (kuolemattomaksi) kutsuttu Ciro tuntuu olevan viikatemiehen ulottumattomissa. Muut menehtyvät rumilla ja turhilla tavoilla. Gomorran Napoli ei ole turistien rakastama aurinkoinen kaupunki, vaan synkkä ja masentava paikka. Savastanon klaaniin kuuluvat eivät juuri yritä paeta. Heidät on tuomittu vaaralliseen, vanhanaikaiseen elämään, jossa loppu on aina lähellä. Gomorra tavoittaa hyvin mafian perhekeskeisen ajattelun ja kuvaa sitä kaunistelemattomasti.