Huumeista

Gaspar Noén ohjaama psykedeelinen Enter the Void sijoittuu sykkivään Tokioon.
Sen päähenkilö Oscar (Nathaniel Brown) elättää itsensä ja sisarensa Lindan (Paz
de la Huerta) myymällä voimakkaita tajuntaa muokkaavia huumeita.
Mielenkiintoisella tavalla ensimmäisen persoonan näkökulmasta Oscarin silmien
kautta kuvatussa alkujaksossa seurataan, kuinka nuoren myyjän yhä hämärämpiin piireihin vienyt kaupankäynti johtaa tämän kuolemaan. Elokuvan nimi viittaa
päähahmon menehtymisen jälkeiseen pitkään jaksoon, jossa kuolemaa kuvataan eräänlaisena viimeisenä trippinä. Enter the Void on ennen kaikkea visuaalinen
kokeilu, mutta siinä on selkeä huumeiden vastainen sanoma. Oscar
pakotetaan kuoltuaan käymään läpi elämänsä kipeimmät vaiheet ja tekemiensä
valintojen seuraukset ennen buddhalaista uudelleensyntymää ja kaiken alkamiseen
alusta.

Unelmien sielunmessu ja Enter the Void eivät esittele huumeita pelkästään
negatiivisessa valossa, mutta molemmissa koukkuun jääminen tuhoaa käyttäjien elämän. Erinomaisen huumeiden vastaisen esseen City Journalissa vuonna 1997
julkaisseen Theodore Dalrymplen mukaan huumeiden käyttö vähentää ”ihmisen
vapautta rajoittamalla hänen mahdollisuuksiaan. Se haittaa hänen kykyään
suorittaa tärkeitä inhimillisiä toimia, kuten huolehtia perheestään ja täyttää
kansalaisvelvollisuutensa. Se johtaa hyvin usein pitkäaikaiseen työttömyyteen
ja riippuvuuteen sosiaaliturvasta. Lisäksi on muistettava, että vaikka huumeita
pidetään tajunnan laajentajina, suurin osa niistä rajoittaa kokemushorisonttia.
Eräs huumeiden käyttäjien silmiinpistävimmistä ominaisuuksista on heidän
intensiivinen ja tylsä itsekeskeisyytensä; heidän sisäiseen avaruuteen
suuntautuva matkansa on usein harhailu sisäiseen tyhjiöön. Huumeiden käyttäminen
on laiskan ihmisen tapa tavoitella onnellisuutta ja viisautta, ja se johtaa täydelliseen
umpikujaan.”

On selvää, että huumeiden väärinkäyttö tuhoaa addiktin elämän vaikkapa alkoholin liikakulutusta nopeammin ja perusteellisemmin. Samalla
perhe, sukulaiset, työtoverit ja ystävät kärsivät. Mietojakaan
huumeita ei tästä syystä tulisi laillistaa, koska niiden käyttö voi helposti
johtaa siirtymiseen vahvempiin aineisiin. Kyse on yksilöiden sijaan
kokonaiskuvasta: huumeet johtavat pahaan suuressa mittakaavassa. Eräitä
aineisiin liittyviä ongelmia voi tarkastella katsomalla rovaniemeläisten
nuorten korvauslääkeriippuvaisuudesta kertovan hyytävän dokumentin
Reindeerspotting – pako Joulumaasta (2010). Mielenkiintoista kyllä, sen ohjaaja
Joonas Neuvonen sai tänä vuonna vankeusrangaistuksen osallistumisestaan
dokumentin kuvaamien Subutex-lääkkeiden maahantuontiin, välitykseen ja
myyntiin.

Huumeiden täydellistä laillistamista ja niiden myynnin valvomista esitetään
usein ratkaisuksi niiden ympärillä pitkään rehottaneeseen rikollisuuteen.
Dalrymple osoittaa kuitenkin esseessään, että laillistamista puoltavat
argumentit ovat hataralla pohjalla. Vaatimus huumeiden laillistamisesta jakautuu hänen mukaansa filosofiseen ja pragmaattiseen väitteeseen. Filosofisen väittämän mukaan aidosti vapaassa yhteiskunnassa kenen
tahansa tulisi saada tehdä mitä haluaa, vaikka tämä johtaisi helposti järjestyksen
romahtamiseen ja raakaan anarkiaan. Pragmaattinen väittämä on vahvempi, mutta ei lähemmin tarkasteltuna yhtään vakuuttavampi. Sen mukaan käyttämisen tarkka
valvonta johtaisi esimerkiksi yliannostusten vähenemiseen, välikäsien tuottojen
pienenemiseen ja vähempään korruptioon poliisissa.

Kaiken takana on käsitys, että huumeiden vastainen sota on hävitty. Tämän ei
kuitenkaan ja tietenkään pitäisi tarkoittaa hanskojen heittämistä tiskiin.
Virkavalta on monen muunkin rikollisen toiminnan kohdalla alakynnessä, mutta
jatkaa silti taistelua yhteiskuntarauhan säilyttämisen puolesta. Dalrymple
kertoo seikkaperäisesti kotimaansa Ison-Britannian melko liberaalista huumepolitiikasta.
Korvaavia lääkkeitä on jaettu addikteille ilmaiseksi, mikä on pitkässä
juoksussa johtanut järjestelmän väärinkäyttöön ja ongelman pahenemiseen. Myös Suomi kärsii samasta ongelmasta, kuten Reindeerspotting esittää. Kaikkien huumeiden laillistamisen voi helposti nähdä johtavan käytön
räjähdysmäiseen lisääntymiseen. Olen Dalrymplen kanssa samaa mieltä siitä, että
hyvät aikomukset eivät automaattisesti johda hyvään lopputulokseen.