Ioan Grillo: Huumesota – Latinalaisen Amerikan rikollisjärjestöjen parissa

—

Kritiikki julkaistu Demokraatissa keväällä 2017.

—

Huumeet keskuudessamme

Ioan Grillo:

Huumesota – Latinalaisen Amerikan rikollisjärjestöjen parissa

Gummerus 2017, s. 412

suomentaneet Heidi Tihveräinen ja Lauri Sallamo

Huumekauppiaat ovat muodissa. Netflixin televisiosarjojen Breaking Bad ja Narcos lisäksi hiljattain on ilmestynyt erinomaisia aihetta käsitteleviä kirjoja. Ioan Grillon (s. 1973) Huumesota – Latinalaisen Amerikan rikollisjärjestöjen parissa on hengästyttävä uusi teos, jonka lisäksi voi suositella ainakin Roberto Savianon kokaiiniaiheista Zero zero zeroa.

Nopeasti etenevässä ja yleissivistävässä Huumesodassa keskitytään sen alaotsikon mukaisesti Latinalaiseen Amerikkaan. Grillo tutkii huumekauppaa esimerkiksi Brasiliassa, Jamaikassa ja Meksikossa. Niistä löytyvät hänen käsittelemänsä rikollisjärjestöt, kuten Punaiset kommandot, Shower Posse ja Temppeliritarit.

Huumekauppa rehottaa, koska aineista saa niin paljon rahaa. Grillo mainitsee tämän heti kirjansa alussa: ”Useimmilta menee yli ymmärryksen, kuinka missään liiketoiminnassa voi olla 650 prosentin voittomarginaali. 1 500 dollarin sijoituksella tienaa yli kymmenentuhatta. 10 000 dollaria tuottaa 75 000, ja kahden vastaavan kaupan jälkeen huomaakin olevansa miljonääri. Huumekauppa kääntää taloustieteen päälaelleen.” (s. 10)

Ilmiöllä on huomattavia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Huumeilla kasvaneet kartellit ovat ”laajentaneet toimintaansa huumekaupasta esimerkiksi kiristykseen, kidnappauksiin, raakaöljyn varastamiseen ja jopa luvattomaan kaivosteollisuuteen. Ja ne ovat kasvaneet niin suuriksi, että hallitsevat kokonaisia kaupunkeja ja osavaltioita Latinalaisessa Amerikassa.” (s. 11)

Kartellit yrittävät viedä väkivaltamonopolin valtiolta. Tämä on hyvin huolestuttavaa, sillä se voi johtaa kokonaisten maiden romahtamiseen kansojen niitä kohtaan tunteman epäluottamuksen takia. Tilanne on pahin Meksikossa, jossa kartellit ja muut rikolliset järjestöt ovat voimakkaimpia.

Kansainvälinen ongelma

Huumesota on hyvin kiinnostava teos, vaikka sen tieto on joiltain osin vanhentunutta. Alkuteos Gangster Warlords julkaistiin tammikuussa 2016 ja sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Ioan Grillo kauhistelee esimerkiksi huumeparoni Joaquín ”El Chapo” Guzmánin pakenemista vankilasta, vaikka hänet saatiin uudestaan kiinni ja luovutettiin Yhdysvaltoihin. Myöhässä tehty suomennos ei ole kaikilta osin ajankohtainen.

Sekä Zero zero zerossa että Huumesodassa korostetaan, että huumerikollisuus on kansainvälistä toimintaa. Kirjoissa kuvatut asiat eivät rajoitu pelkästään tiettyihin maihin, kuten jotkut toivovat. Ongelmat eivät ole tämän tason ongelman kohdalla pelkästään paikallisia.

Grillo haastattelee muun muassa huumekauppiaita ja poliiseja. Monipuoliset näkökulmat tekevät vetävään tarinalliseen muotoon kirjoitetusta teoksesta paremman. Grillo tekee poliisien ja rikollisten vihollisuudesta kiinnostavan huomion: ”Viha toiseutta kohtaan ajaa kumpaakin osapuolta.” (s. 93)

Grillon tekstissä on imua, vaikka suomennos onkin monin paikoin turhan kirjaimellinen ja siksi töksähtelevä. Huumekauppa on pesiytynyt etenkin köyhiin naapurustoihin, koska niissä rikollisten on helpompi kerätä kannatusta ja toimia rauhassa. Uskollisuutta ostetaan lahjomalla paikallisia. Liikkuvuus on kuitenkin suurta. Grillo huomauttaa roistojen kansainvälisistä yhteyksistä: ”Sodilla on tapana laajentua.” (s. 209)

Huumesodassa kerrotaan muun muassa eroista mafian, kartellin ja jengin välillä. Ne kaikki saavat joka tapauksessa elantonsa aineista: ”Ryhmien rajat ovat alkaneet hämärtyä, ja jotkin jengit ovat laajentuneet rikollisjärjestöiksi. Keski-Amerikan jengeistä on tullut hyvin vaikutusvaltaisia, ja ne ohjailevat rikollista toimintaa, jossa liikkuu paljon rahaa. Kartellit ovat myös ottaneet jengejä alemman tason toimintaan sotilaiksi (ja tykinruoaksi).” (s. 221)

Mahdoton tehtävä?

Vyyhti on monimutkainen, eikä sen selvittäminen ole helppoa. Jo tilanteen pieni parantaminen on todella vaikeaa, vaikka siihen olisi halua. On hyvä muistaa, että Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla asuu lähes 600 miljoonaa ihmistä, jotka eroavat toisistaan monin tavoin. Kyse ei ole yhdestä paikasta. Huumekaupan kitkemiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, missä on aina haasteensa.

Onko tehtävä sitten mahdoton? Ioan Grillon mielestä ei, koska huumekaupan rehottamisella on poliittisia ja rakenteellisia syitä. Niihin puuttumalla Latinalaisen Amerikan maat voivat ajan mittaan päästä ongelmistaan, jotka vaikuttavat nyt kroonisilta. Esimerkiksi korruptiota kitkemällä päästäisiin jo pitkälle.

Huumesodan lukeminen ei ole helppoa, niin musertava aihe on. Grillo tuskailee reviireistä taistelemiseen liittyvän väkivallan turruttavaa vaikutusta. Sille on sen arkipäiväistyttyä helpompi kääntää selkänsä. Toivoa ei ole kuitenkaan menetetty, vaikka Yhdysvaltojen huumeiden vastainen sota onkin sujunut huonosti. Huumesodan lopussa tarjotaan ratkaisuja asioiden korjaamiseksi. Grillon näkemykset jakavat varmasti mielipiteitä, mutta aloitteiden tekeminen on tärkeää.

Esa Mäkijärvi