Janne Nummelan kirjoista
Medusareaktorit
Janne Nummelan runot ottavat kantaa nykyrunouden tärkeimpään kysymykseen, eli kysymykseen tekijyydestä. Mikä on kirjoittajan rooli silloin, kun runot koostuvat löydetystä materiaalista? Tietysti järjestäjän, organisoijan. Jonkunhan on löydettävä ja aseteltava teksti, jota runossa käytetään. Tekstiä ei välttämättä muokata, mutta se silti asetellaan jotenkin, esteettisesti näyttäväksi tai käsiteltyyn aiheeseen sopivaksi. On tekijästä kiinni, muodostuuko löydetystä materiaalista järkevä kokonaisuus.
Nummela on julkaissut enimmäkseen pienkustantamoilta. Isommatkin talot ovat vähitellen sisäistämässä uuden runouden ideaa, kuten vaikkapa Harry Salmenniemen kirjat osoittavat. Nummelan esikoiskirja Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli (poEsia, 2006) oli edelläkävijä niin sanotun hakukonerunouden saralla. Toinen kirja, frigiditalvi, ottaa entistä enemmän kantaa kysymykseen tekijyydestä. Sen runot kun on ”löytänyt” ja ”järjestänyt” fiktiiviseltä haiskahtava henkilö nimeltä Adalbert Alpola. Aineistoa puolestaan lainataan muun muassa Pentti Saarikoskelta. Melkoinen soppa, siis, mutta ei sisällöltään mikään täysosuma. frigiditalvi herättää kuitenkin paljon kysymyksiä, eli täyttää siinä mielessä nykyrunouden tehtävää.
Nummelan kolmas teos, suurempaan sisälllölliseen kokonaisuuteen ilmeisesti kuuluva Medusareaktorit, puolestaan sukeltaa mielenkiintoisella tavalla sci-fin maailmaan. Sci-fihän on hiljattain noussut kiinnostavasti erääksi runouden aihepiireistä, kuten esimerkiksi Tuukka Hämäläisen (Moottorit) ja Teemu Mannisen (Futurama) kirjoissa. Manninen onkin maininnut, kuinka Nummelasta ”on tulossa suomalaisen runouden Philip K. Dick.” Vitsi vitsinä, mutta kultasuoneen Nummela silti osuu. frigiditalvi ei ollut napakymppi, mutta Medusareaktorit on. Yhdessä Hämäläisen ja Mannisen kirjojen kanssa se antaa myös tekohengitystä suomalaisille sci-fille.
Nykytekniikka mahdollistaa kovan julkaisutahdin, josta etenkin runous hyötyy ja kärsii. Valtavasta massasta on yhä vaikeampi seuloa merkityksellistä aineistoa. Keskustelu jatkuu kiivaana, mutta Nummelaa kannattaa myös lukea.
Adalbert Aapola (Ei siis Alpola) on hieno nimi. Sen takana on yhtä fiktiivinen henkilö kuin kuka tahansa meistä.