J.G. Ballard (1930-2009)

Brittiläisen kirjailijan James Graham Ballardin kuolema on suuri menetys. Lohtua tuo vain se, että hän eli pitkän elämän ja pystyi saattamaan kirjallisen tuotantonsa loppuun. Viimeiseksi hänen elinaikanaan julkaisemakseen kirjaksi jäi sopivasti elämäkerta Miracles of Life. Yksi kirja on tiettävästi vielä tulossa.

Ballardin tuotannollisesti parhaat vuodet sijoittuvat 1960- ja 1970-luvuille. Silloin hän loi useita merkittäviä romaaneja, kuten The Atrocity Exhibition, Crash ja Tornitalo. Hän aloitti tieteiskirjailijana, mutta siirtyi nopeasti psykologisempaan kirjallisuuteen, jossa kuvasi erityisesti nykyaikaisen yhteiskunnan varjopuolia. Ballard säilyi merkittävänä ajattelijana pitkälle 2000-luvun puolelle, vaikka hänen parhaat romaaninsa olikin kirjoitettun 1980-luvun loppuun mennessä. Monet muistavat hänet erityisesti vuonna 1984 ilmestyneestä puolielämäkerrallisesta romaanista Auringon valtakunta. Siinä hän kertoi lapsuuden kokemuksistaan sodan runtelemassa Shangaissa.

Itselleni Ballard on merkittävä vaikuttaja. Hän ei vaikuttanut juurikaan omaan kirjoittamiseeni, vaan lähinnä ajatteluuni. Hänen kuvansa nykyisyydestä ja tulevaisuudesta on synkkä ja tarkka. Suosikkikirjojani häneltä ovat autokolarien eroottista puolta käsittelevä Crash sekä nykyaikaista “omavaraista” pienoisyhteisöä kuvaava Tornitalo. Ballardilla ei ollut kovin ylevää kuvaa ihmisestä. Juuri siksi hän olikin yksi merkittävimmistä 1900-luvun jälkipuoliskon yksilön ja yhteiskunnan tilaa kuvanneista kirjailijoista.

Kirjallisuudesta hänelle ei löydy helposti hengenheimolaisia; niin omaperäistä Ballardin proosa oli. Muusta taiteesta lähimmäksi tulee ehkä maalari Francis Bacon. Ballardin lailla Baconkin kuvasi 1900-lukulaista ihmistä lähinnä vastenmielisenä olentona. Tästä mestarillisuudesta heidät tullaan muistamaan.