Johannes Vermeeristä
vähän. Hänen kerrotaan olleen Delftin pikkukaupungissa 1600-luvulla asunut
hollantilainen taidemaalari, joka työskenteli huolellisesti ja nousi vasta pitkän
aikaa kuolemansa jälkeen maineeseen. Vain vajaata 40 maalausta pidetään tätä
kirjoitettaessa hänen tekeminään, muista on vastuussa väärentäjä. Vermeeriä ei juuri arvostettu hänen
elinaikanaan ja hänet nostettiin kunnolla esiin vasta 1800-luvulla. Nykyään
Vermeer mainitaan samaan hengenvetoon aikalaistensa, kuten Rembrantin ja Jans
Halsin kanssa, mutta hän nautti vuosisatoja lähinnä paikallisten piirien
arvostuksesta.
Hans Koning totesi enimmäkseen sisätiloja maalanneesta Vermeeristä, että
melkein kaikki ”hänen maalauksensa sijoittuvat ilmeisesti kahteen pienehköön
huoneeseen hänen talossaan Delftissä; niissä on samat huonekalut ja
koriste-esineet eri tavoin järjestettynä ja ne esittävät usein samoja ihmisiä,
lähinnä naisia.” Hahmot tekevät arkisia askareita, kuten järjestelevät paikkoja
tai kaatavat maitoa. Kuvissa eletään idealisoidussa vermeeriläisessä
maailmassa, jossa vallitsee rikkumaton rauha.
Tyttö ja helmikorvakoru on Peter Webberin ohjaama elokuva, joka perustuu Tracy
Chevalierin samannimiseen kirjaan. Ansaitut Oscarit kuvauksesta, lavastuksesta ja
puvustuksesta saanut kymmenen vuotta vanha filmi kertoo kuvitteellisen version Vermeerin tunnetuimman maalauksen, Turbaanipäisen tytön (englanniksi Girl with
a Pearl Earring), synnystä. Maalaria esittää Colin Firth, mallia Scarlett
Johansson. Elokuva on huomionarvoinen, koska se käyttää onnistuneesti Vermeerin
maalauksista tuttua yhtä aikaa hillittyä ja kirkasta värimaailmaa.
Tyttö ja helmikorvakoru päästää katsojan tutustumaan Vermeerin äitipuolen
omistamaan kotitaloon ja sen ateljeeseen, jotka osoittautuvat toistensa
vastakohdiksi. Työskentelytilassa on hiljaista, mutta muualla talossa on lasten
takia kauhea meteli. Tätä vastakkainasettelua Vermeer töissään korosti. Elokuvasta
käy hyvin ilmi, millaiseen paineen alla verkkaisuuteen tottunut ja suurperheen
isäksi päätynyt Vermeer toimi yrittäessään ansaita elantonsa. Vermeerin
maalaukset kävivät huonosti kaupaksi ja hän joutui turvautumaan mesenaattiin,
mahdollisesti filmissä huonosti käyttäytyvään varakkaaseen Pieter van
Ruijveniin, tai johonkin hänen kaltaiseensa.
Chevalier kirjoittaa verkkosivullaan, että
Vermeerin ateljeessa “oli kolme ikkunaa ja valo luoteesta – maalarit pitivät
siitä, koska se oli leviävämpää ja tasaista. Useimmissa maalauksissa naiset
istuvat tai seisovat samassa nurkassa, valonlähteen ollessa vasemmalla, joten
Vermeerin käden varjo ei näkynyt hänen maalatessaan kankaalla.” Tämä
mahdollisti täydellisen keskittymisen.
Hollannin kultakauden maalaukset, joita esimerkiksi Vermeerin ja Rembrantin työt
edustavat, ovat tunnettuja nimenomaan valon ja varjon huolellisesta käytöstä.
Toisin kuin aiemmissa suuntauksissa, jolloin nähtiin paljon raamattuaiheisia
kuvia, 1600-luvun hollantilaiset taiteilijat keskittyivät maanläheisempiin
aiheisiin, kuten maisemiin, muotokuviin ja asetelmien kuvaukseen. Maalausten
valtava määrä ei tiettävästi vaikuttanut laatuun, vaan työt olivat ainakin
teknisesti korkealla tasolla.
The Metropolitan Museum of Artin esittelyssä todetaan, että Vermeerin isän aikainen
kuolema ja tämän jättämät velat johtivat todennäköisesti siihen, että pojan täytyi
kouluttautua ilman esikuvaa, ajanjaksolle tyypillistä mestaria, ja tulemaan
toimeen omillaan. Hän kehittikin tyylin, jossa yhdisti vanhoja ja uusia
aineksia. Vermeerin mainitaan olleen kiinnostuneen camera obscurasta, valokuvakameran
esiasteesta, mutta sen merkitystä delftiläisen töille on MoMAn artikkelin mukaan
suuresti liioiteltu. Maalausten korkea taso kertoo ennen kaikkea tekijän
huolellisuudesta, pikkutarkkuudesta jossa jokainen yksityiskohta on mietitty.
Vermeer kuoli 43-vuotiaana, ilmeisesti
sydänkohtaukseen. Tämä johtui hänen vaimonsa Catharina Bolnesin mukaan sietämättömästä
stressistä, jonka jatkuva velkaantuminen ja pelko kadulle joutumisesta
aiheutti. Ranska ja Hollanti olivat sotineet vuodesta 1672, mikä johti
hollantilaisten taidemarkkinoiden ja maan talouden romahtamiseen. Tämä aiheutti
vaikeuksia kaikille maalareille, mutta erityisen kova isku se oli Vermeerin
kaltaisille juuri ja juuri toimeen tulleille miehille. Vermeerin vaimo, jonka
kanssa mies ei Tytön ja helmikorvakorun perusteella ollut lämpimissä väleissä,
puhui ristiriidasta, joka vallitsi Vermeerin varmaotteisen taiteen ja hänen huonon
elämänhallintansa välillä. Tämä on edelleen useimpien taiteilijoiden ongelma.