Kirja-arvostelu: Lispector – Lähellä villiä sydäntä

Arvostelu julkaistu Katsaus-lehden numerossa 1/2009.

—

Sydän kurkussa

Clarice Lispector: Lähellä villiä sydäntä, romaani, Teos 2008

Teoksen Babel-käännössarja jatkuu erinomaisena. Nyt vuorossa on brasilialaisen Clarice Lispectorin (1920–1977) esikoisromaani Lähellä villiä sydäntä. Se ilmestyi alkukielisenä jo vuonna 1944, joten kirja on kulkenut pitkän matkan suomalaisten lukijoiden ulottuville. Työ ei ole mennyt hukkaan. Romaani on hieno kuvaus tytön ja nuoren naisen sisäisestä elämästä ja kasvamisesta.

Kirja on vahvasti elämäkerrallinen. Päähenkilö Joana on Lispector itse. Hän kärsii herkkänä sieluna niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Kertomuksen pääpaino on kuitenkin päänsisäisellä kehityksellä. Hengästyttävästi etenevä romaani yrittää antaa kuvan siitä, millainen ihminen on kaikkien faktojen ulkopuolella. Tiedämme kyllä syntymäajat ja joitakin tietoja, mutta ne ovat yhdentekeviä sisäisen elämän ja kehityksen rinnalla.

Olemassaolo kiteytyy hetkiin. Niitä Lispector kuvaa tarkasti ja kiinnostuneena. Vaikka hän kirjoitti esikoisromaaninsa hyvin nuorena, vain noin kaksikymmenvuotiaana, kertoja on silti hämmästyttävän tarkkanäköinen ja -tuntoinen. Hän tunnistaa pienimmätkin vivahteet ja kertoo niistä tarkasti. Niin pahat kuin hyvätkin tunnot tulevat ilmi kielessä. Tekijän nuoruus on tällä kertaa poikkeuksellisesti tehnyt kirjalle hyvää, sillä romaani on hyvin eloisa ja kirkas. Vaikka se käsittelee enimmäkseen negatiivisia tunteita, on niiden taustalla kuitenkin elämänilo, pyrkimys eteenpäin.

Kääntäjä Tarja Härkösellä (s. 1959) on aiempaakin kokemusta Lispectorin tuotannosta, mutta Lähellä villiä sydäntä -teoksen myötä hän osuu napakymppiin. Kielet ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Jälkisanoissa Härkönen myöntää, että on joutunut ottamaan joitain vapauksia. Niin pitääkin, kunhan vapautusten ottaminen on perusteltua ja hyödyttää kirjaa. Lähellä villiä sydäntä on kauttaaltaan erinomainen romaani. Sitä on ilo lukea.