Kirja-arvostelu: Strauss – Almódovar on Almódovar
Arvostelu julkaistu Katsaus-lehden numerossa 3 / 2008.
—
Käkkäräpään kootut sutkautukset
Frédéric Strauss: Almodóvar on Almodóvar, haastattelukirja, Like 2008
Espanjalainen Pedro Almodóvar (s. 1949) on ollut pitkään yksi nykyelokuvan kiinnostavimpia ohjaajia. Hänen intohimoiset elokuvansa käsittelevät vaikeita asioita, kuten tukahdutettuja tunteita, kuolemaa, sukupuolikysymyksiä, suhdetta vanhempiin, seksuaalisuutta, uskontoa ja muita seikkoja, jotka ainakin Hollywoodissa pyritään lakaisemaan viihdyttävyyden maton alle. Yhdysvalloissa Almodóvar ei ole vielä suostunut työskentelemään, vaikka mainitseekin Frédéric Straussin haastattelukirjassa, että se ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Toistaiseksi hänen suurin menestyksensä on ollut vuonna 1999 ilmestynyt Kaikki äidistäni (Todo sobre mi madre), joka niitti mainetta elokuvafestivaaleilla aina Cannesia myöten. Elokuva niputti menestyksekkäästi Almodóvarin aiempia teemoja, kuten ohjaajan vahvan näkemyksen naisena olemisesta.
Almodóvar on Almodóvar on Like-kustantamon pitkään jatkuneen ohjaajahaastattelusarjan uusin käännös. Aiemmin on keskusteltu mm. Tim Burtonin, Quentin Tarantinon, Howard Hawksin ja David Lynchin kanssa. Almodóvarin haastattelut vetoavat nykylukijoihin, sillä ne yltävät aina vuoteen 2006 ja elokuvaan Volver asti. Kronologisesti etenevät haastattelut alkavat ohjaajan ensimmäisten lyhytelokuvien käsittelyllä, siirtyvät ensimmäiseen kokopitkään Pepi, Luc, Bom ja muut tytöt ja jatkuvat lähelle nykypäivää. Selviää, että Almodóvaria on kiittäminen esimerkiksi Antonio Banderasin ja Penélope Cruzin tuomisesta kansainväliseen tietoisuuteen. Almodóvarin omaperäisyys on vienyt monia muitakin elokuvavaikuttajia eteenpäin urallaan. Hän on itseoppinut ohjaaja, joka on onnellisen vapaa tekemään mitä haluaa.
Haastatteluista paljastuu yllättäviä asioita. Almodóvar haaveili aikoinaan kirjailijan urasta, mutta romaanien kirjoittaminen ei luonnistunut. Hän huomasi, että elokuvakäsikirjoituksella hän pystyy ilmaisemaan itseään paremmin. Asia jäi kuitenkin kaivelemaan, sillä ohjaaja mainitsee, että hänen mielestään suuri kirjallisuus on paljon elokuvaa suurempaa taidetta. Hän mainitsee jokaista lausetta viimeiseen asti hioneen ranskalaisen Gustave Flaubertin (1821-1880). Maininnassa lienee tosin kyse taiteilijan pakonomaisesta tarpeesta alentaa itseään. (Päinvastainen esimerkki löytyy runoilija Eeva-Liisa Mannerin (1921-1995) puheista, joissa hän nostaa juuri elokuvan kirjallisuuden yläpuolelle.) Kiinnostavia yksityiskohtia ovat myös Almodóvarin varhaiset yritykset kirjoittaa sarjakuvia ja hänen entinen drag-bändinsä.
Almodóvar on Almodóvar on kuten muutkin haastattelusarjan teokset. Se tuskin vetoaa tavallisiin lukijoihin, mutta elokuvista, luomisprosessista ja Almodóvarista kiinnostuneille se on todellinen aarreaitta. Ohjaaja paljastuu mielenkiintoisista aihevalinnoistaan huolimatta perinteiseksi elokuvantekijäksi, jolle tärkeintä on kertoa hyviä tarinoita. Kirjan lopussa on porkkanana Pedron veljen, elokuvatuottaja Agústin Almodóvarin kirjoittama artikkeli heidän yhteistyöstään. Kokonaisuus on syväluotaava sukellus erään omaperäisen ja merkittävän elokuvaohjaajan maailmaan.