Machetesta

Machete

Machete on vuoden miehekkäin elokuva. Jo alussa, jossa Machete murskaa matkapuhelimen nyrkillään ja ajaa autolla talon seinästä läpi, tietää että luvassa on poikkeuksellista elokuvataidetta. Lisää seuraa, kun ruudulle juoksutetaan vähäpukeisia naisia, havaijipaitaan sonnustautunut Steven Seagal, Miami Vicesta tuttu Don Johnson ja punaniskasenaattorina yhden uransa parhaista rooleista tekevä Robert DeNiro. Machete on poikkeuksellinen elokuva. Se on poikkeuksellisen väkivaltainen, poikkeuksellisen posketon ja täysin pitelemätön kokonaisuus. Joka kuvasta näkee, että tekijöillä on ollut hauskaa filmiä tehdessään. Jos The Expandables tuntui hieman väkinäiseltä, Machetessa ei ole väkinäisyydestä tietoakaan. Se on loistava toimintaelokuva, joka vetää vertoja jopa lajityypin 1980-luvun klassikoille.

Nimiroolin näyttelee Danny Trejo. Trejo on näytellyt sadoissa elokuvissa, mutta Machetessa hän tekee uransa ensimmäisen pääroolin. Hyvää kannattaa odottaa, sillä meksikolainen on elämänsä vireessä. Trejo vetää roolin, josta hänet pitäisi palkita useammallakin Oscarilla. Machete on laiton siirtolainen ja puolirikollinen ex-poliisi, joka teloo elokuvan aikana satoja ihmisiä. Miesten kanssa hän ei ole toimeen. Häntä ymmärtävät vain hemaisevat naiset, joiden kanssa Machete tietenkin päätyy muhinoimaan. Hänen tielleen asettuvat roistot sen sijaan lähtevät poikkeuksetta tuonpuoleiseen. Kyseessä on klassinen macho-asetelma. Se viittaa vanhoihin, yksioikoisilla arvoilla höystettyihin toimintaelokuviin, joiden hengessä Machete on tehty.

Elokuva sai alkunsa huumoritrailerista, joka kuului Robert Rodriguezin ja Quentin Tarantinon yhteiselokuvaan Grindhouse. Lyhyt traileri sai niin hyvän vastaanoton, että se päätettiin vääntää elokuvaksi. Lopputulos on jopa parempi kuin mitä ennakkoon olisi voinut odottaa. Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Rodriguez vetää juuri oikeista naruista. Jo aiemmin hän vakuutti Sin Cityllä, mutta Machete on hänen selkeästi miehekkäin elokuvansa. Machete on kuvaukseltaan, käsikirjoitukseltaan, näyttelyltään, lavastukseen ja kaikilta osa-alueiltaan upeaa jälkeä. Se on loistava kunnianosoitus B-luokan toiminnalle. Unohtamatta tietenkään sitä, ettei meksikolaisista puukkojunkkareista ole koskaan tarpeeksi elokuvia. Tässäpä vasta täysosuma.