Malcolm Lowryn proosasta
Malcolm Lowry (1909–1957) ei saanut aikaan paljoa. Englantilainen kirjailija julkaisi elämänsä aikana vain kaksi kirjaa, romaanit Ultramarine (1933) ja Tulivuoren juurella (1947, suomeksi 1968). Kuoleman jälkeen Lowrylta on julkaistu monia teoksia, joista yksikään ei kuitenkaan ole hänen pääteoksensa Tulivuoren juurella veroinen. Ympäri maailmaa asunut Lowry kärsi levottomuudesta ja alkoholismista, jotka vaikuttivat negatiivisesti hänen työhönsä ja estivät häntä saavuttamasta täysin potentiaaliaan. Harhailustaan huolimatta hän kirjoitti yhden 1900-luvun parhaista kirjoista.
Tulivuoren juurella sijoittuu Meksikoon. Kirja kertoo Cuernavacan pikkukaupungissa asuvasta englantilaisesta konsulista Geoffrey Firministä. Tarina tapahtuu marraskuun toisena päivänä vuonna 1938. 1.–2. marraskuuta vietettävä Kuolleiden päivä on Meksikossa tärkeä vainajien muistojuhla. Pahasti alkoholisoituneen Firminin kerrotaan romaanin alussa kuolleen. Tulivuoren juurella kasvaa eeppiseksi riippuvuuden kuvaukseksi, nousten samalle viivalle esimerkiksi Charles R. Jacksonin The Lost Weekendin (1944) kanssa.
Lowryn toisen romaanin syntyhistoria oli vaikea. Kirjailija asui toisen vaimonsa Margerie Bonnerin kanssa Kanadassa, Brittiläisessä Kolumbiassa, ja eli vaatimattomasti rakentamassaan hirsimajassa. Lowry hioi siellä kirjaansa, jonka kolmannen version hän lähetti vuonna 1940 agentilleen Harold Matsonille. Se hylättiin 12 kustantamon toimesta. Lowry ei luovuttanut, vaan aloitti uuden version tekemisen. Kesällä 1944 hänen hirsimajansa paloi, mutta Bonner sai pelastetuksi käsikirjoituksen liekeistä. Sitä ennen se oli ollut hukassa unohduttuaan Meksikossa baariin. Oli ihme, että Tulivuoren juurella löysi tiensä sopivalle kustantajalle ja että se julkaistiin Englannissa ja Amerikassa vuonna 1947.
Tulivuoren juurella oli tarkoitettu The Voyage That Never Ends -nimisen trilogian aloitusosaksi. Sen piti mukailla Dante Alighierin Jumalaista näytelmää (1472), alkaen helvetistä ja siirtyen kiirastulen kautta taivaaseen. Trilogia jäi Lowrylta hänen alkoholisminsa ja varhaisen kuolemansa takia kesken. Hän ehti kuitenkin selittää sen aloitusosan motiiveja kirjeessään kustantajalle: ”Romaanissani on siis kysymys ennen kaikkea niistä ihmisessä piilevistä voimista, joiden vuoksi hän pelkää omaa itseään. Siinä on kysymys myös syyllisyydestä, hänen katumuksestaan, hänen lakkaamattomasta ponnistelustaan kohden valoa menneisyys taakkanaan ja hänen lopullisesta tuomiostaan. Allegoriana on Eedenin puutarha, joka on samalla maailma.” (Tulivuoren juurella -suomennoksen esipuhe, s. 7–8.)
Tulivuoren juurella oli ilmestyttyään jonkin aikaa yksi Yhdysvaltojen myydyimmistä kirjoista. Suurinta huomiota se sai kuitenkin hyvästä kirjamaustaan tunnetusta Ranskassa, missä se julistettiin heti klassikoksi. Vuonna 1984 romaani sovitettiin elokuvaksi. Lowry alkoi ennen kuolemaansa suunnitella kunnianhimoista seitsemän romaanin sarjaa, jossa Tulivuoren juurella sijoittuisi keskimmäiseksi. Kiirastuli-osan tärkein sisältö löytyy Lowryn kuoleman jälkeen julkaistusta novellista ”Lunar Caustic”. Paratiisi-osan massiivinen luonnos tuhoutui puolestaan tulipalossa.
Jälkikäteen on helppo nähdä, että Lowryn ensimmäinen suunnitelma trilogiasta ja toinen aikomus seitsemästä romaanista oli suuruudenhullu ja liioiteltu. Hän oli liian levoton saattaakseen projektia loppuun. Hän muistuttaa tässä suhteessa Marko Tapiota (1924–1973), jonka massiivinen Arktinen hysteria -sarja jäi vastaavalla tavalla alkoholismin takia kesken. Lowry kirjoitti valmiiksi saamansa romaanin kehämäisyydestä: ”Tämä teos on nähtävä kehämäisenä, pyörän muotoisena, niin että jos sen on huolellisesti lukenut, haluaa loppuun päästessään aloittaa alusta uudelleen. […] sen voi lukea monta kertaa sen luovuttamatta kaikkia merkityksiään ja kaikkea draamaansa ja runouttaan; ja tähän seikkaan minä panen toivoni…” (s. 9)
Tulivuoren juurella onkin temaattisesti monipuolinen ja kieleltään rikas. Sen voi lukea moneen kertaan ja monelta eri kantilta, esimerkiksi myyttisenä kertomuksena tai täsmällisenä kuvauksena alkoholistin psyykestä. Koska romaani ilmestyi vähän aikaa toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, monet ovat nähneet sen vertauskuvana ihmisten päihtymisestä raakalaismaisesta sodasta. Niin tai näin, Lowryn pääteoksen suomennosta saatiin odottaa. Juhani Jaskari teki kuitenkin loistavaa työtä vuonna 1968 ilmestyneen käännöksen kanssa.
Tulivuoren juurella on mainittu useilla viime vuosisadan parhaiden romaanien listoilla. Se on paikkansa ansainnut. Kirjan kirjoittaminen kesti lähes kymmenen vuotta. Se kävi läpi useita versioita ennen kuin löysi lopullisen muotonsa. Romaanin tekeminen vaati veronsa, eikä Lowry elänyt sen julkaisemisen jälkeen pitkään. Harvinaista kyllä, kärsiminen kannatti. Monet vaikean prosessin läpikäyneet kirjat ovat väkinäisiä, mutta Tulivuoren juurella hyötyy sen kirjoittajan tasapainoilusta nerouden ja hulluuden välimaastossa. Se on yhtä aikaa helppolukuinen ja vaikea. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikuttavampi romaani on. Firmin ottaa paikkansa maailmankirjallisuuden muistettavimpien hahmojen joukossa.