Manhunt: Unabomberista
Manhunt: Unabomber (2017) ei ole Netflixin parhaita sarjoja, mutta kertoo viihdyttävästi Yhdysvaltoja pitkään terrorisoineen pommimiehen, Ted Kaczynskin, tositarinan. Kaczynski oli vakuuttunut siitä, että teknologinen kehitys johtaa ihmiskunnan tuhoon ja että se pitää pysäyttää. Koska väki ei luopuisi autoistaan, puhelimistaan ja tietokoneistaan vapaaehtoisesti, vallankumoukseen piti rohkaista väkivallalla. Unabomber-lempinimen valitsemiensa kohteiden, kuten yliopistojen ja lentokenttien, perusteella saanut Kaczynski postitti pommejaan tahoille, jotka käyttivät modernia teknologiaa, ja oli aktiivinen vuodesta 1978 vuoteen 1995. Hän tappoi vain kolme ihmistä, mutta häntä pelättiin laajasti.
Viranomaiset eivät saaneet Kaczynskiä helposti kiinni, koska eivät tienneet hänen motiiviaan. Kaczynski asui syrjäisessä mökissä Montanassa, jossa eli alkeellisissa olosuhteissa ja rakenteli kotitekoisia pommejaan. Hän oli syrjäytynyt, yksinäinen ja varma siitä, että hänet oli petetty. Kaczynskin psykologiaa avataan uskottavasti Manhunt: Unabomberissa, vaikka sarja ei ole täyttä totta, vaan lähinnä inspiroitunut oikeista tapahtumista. Tämän huomaa varsinkin päähahmo Jim Fitzgeraldista (Sam Worthington), joka ei tiettävästi näytellyt isoa osaa Kaczynskin jahtaamisessa, kuten jaksoissa väitetään. Tekijät ovat ottaneet ymmärrettäviä vapauksia saadakseen luomuksestaan vetävämmän.
Kazcynski eli mökissään omavaraisesti ja pysyi kaukana sivilisaatiosta. Hän suuttui
lopullisesti huomattuaan miten kyynisesti rakentajat ja tehtaat laajensivat toimintaansa hänen metsäänsä. Sen raivaaminen kehityksen nimissä sai Kazcynskin päättämään, että hänen, korkean älykkyysosamäärän omanneen miehen, joka oli ammatiltaan matemaatikko, on herätettävä massat ja johdatettava heidät järkevämpään elämään.
Pommimiehen ajatukset selviävät parhaiten manifestista Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus, jonka tämä lähetti amerikkalaisille sanomalehdille vuonna 1995 ja vaati sen julkaisemista vastineeksi väkivaltansa lopettamisesta. Se ilmestyi FBI:n suosituksesta. Kazcynski kritisoi tekstissään rajusti nyky-yhteiskuntaa ja vaati sen korvaamista anarkoprimitivismillä. Teollistumisen, kaupungistumisen ja maanviljelyn sijaan elettäisiin metsästäjä-keräilijäkulttuurissa, joka antaisi tilaa luonnolle. Hieman vastaavaa on Suomessa saarnannut kalastaja Pentti Linkola.
Kazcynski oli hankala tyyppi, jonka kanssa kukaan ei lopulta halunnut olla läheisissä tekemisissä. Hänen teoriansa eivät olleet täysin löylynlyömiä, mutta niiden kylmyys ja kyynisyys estivät massoja todella kiinnostumasta niistä. Hänen manifestiaan luettiin, mutta harva yhdysvaltalainen oli valmis luopumaan pienistä mukavuuksia, kuten jääkaapeista ja televisioista, ja vaihtamaan ne alkeelliseen elämään metsässä. Kazcynski oli osin oikeassa. Hän ei kuitenkaan välittänyt ihmisistä tarpeeksi ymmärtääkseen, ettei hänen ehdottamansa ankara tapa järjestää asiat ollut houkutteleva.
Manhunt: Unabomber hyppii sekavasti edestakaisin ajassa. Kronologisempi eteneminen olisi saattanut toimia paremmin, koska tarinaa on nyt hieman vaikea seurata, etenkään jos se ei ole ennestään tuttu. Kazcynskin metsästäminen osoittautui mutkikkaaksi hänen varovaisuutensa lisäksi siksi, että hän oli täysin uudenlainen rikollinen, jollaista FBI ei ollut kohdannut aiemmin. Unabomber ei ollut ensisijaisen kiinnostunut itsestään, vaan kaavaili vallankumousta.
Rikollista epätoivoisesti jahdanneen viraston sisäinen valtapeli ja pikkumainen riitely hidastivat nekin kiinniottoa. Pommimiehen kirjoituksissaan käyttämää kieltä analysoineelle Fitzgeraldille naurettiin, koska hän ei noudattanut perinteisiä menetelmiä. Kazcynski ja Fitzgerald ovat sarjassa samanlaisia ulkopuolisia, jotka sattuvat olemaan lain eri puolilla. Jälkimmäistä näyttelevä Worthington ja edellistä esittävä Paul Bettany ovat rooleissaan hyviä. Heidän kemiansa luo toimivan jännitteen.
Manhunt: Unabomber toimii trillerinä, mutta leimaa Kazcynskin lopulta lähinnä harhaiseksi mielipuoleksi. Teollisen yhteiskunnan perimmäinen kestämättömyys lienee Netflixin viihdesarjalle sittenkin liian vaikea ajatus. Katsojat ovat kuitenkin löytäneet ohjelman. Manhuntin oli määrä olla minisarja, mutta sen suosio saattaa johtaa sen laajenemiseen antologiaksi, jossa nähtäisiin vielä kaksi kautta. Asiasta käydään neuvotteluja. Jatko käsittelisi pommimies Eric Rudolphia. Jää nähtäväksi, miten syvälliseksi yhteiskunnalliseksi analyysiksi Manhunt lopulta muodostuu, mutta alku on melko lupaava.