Matti Kilposen esikoisrunoista

Kirjan kansi

Kokeelliselta runoudelta ei voi välttyä. Joka tuutista puskee eri lailla kokeilevia kirjoja. Avantgarde-runouden lisääntyminen nostaa tietysti sen nimissä julkaistavien nimikkeiden laatuvaatimuksia.

Matti Kilposen esikoiskirja kehorasa, autochrist hakee innoitusta Jackson Pollockin maalauksista. Pollockhan lanseerasi niin kutsutun action paintingin, eli toimintamaalauksen. Hänen parhaat työnsä ovat hetken mielijohteesta syntyneitä roiskemaalauksia. Kilponen lanseeraa nyt action poetryn, toimintarunouden. Mielijohteesta ja kuvasta toiseen siirrytään vauhdilla, nopein siirtymin.

kehorasa, autochrist on kokonaistaideteos. Tekstimassassa ei periaatteessa ole mitään järkeä tai merkitystä. Eikä siinä tarvitsekaan olla. Materiaalia on tosin niin paljon, että pieni karsiminen olisi tullut tarpeeseen. Eipä silti, Kilponen päätyy välillä “napalmia saa kun sekoittaa Armanin Obsessionia ja ben & jerry’s cherry bomb -jäätelöä” -katkelman kaltaisiin hykerryttäviin tuloksiin.

Kilponen lainaa. Lähteitä ei ole tarpeen tietää, mutta flarfin ja cut-up-runouden alkeet kannattaa opetella. Lukija huomaa nopeasti, että Kilponen hallitsee paremmin lyhyitä kokonaisuuksia. Suuremmat runot tai runoelmat toimivat huonommin kuin “mä olin kallion virgiinia, te olette / tilkan englantilainen potilas” -tyyppiset nerokkaat sutaisut.

Vajaassa sadassa sivussa on jokunen kymmenen liikaa, mutta kehorasa, autochrist ottaa silti paikkansa Leevi Lehdon, Karri Kokon, Karin Aronpuron ja muiden esikuviensa rinnalla. Kilponen ei kuitenkaan vielä täydellisesti hallitse tekstinsä kaaosta.