Minisarjasta The Pacific

Logo

HBO:n tuottama minisarja The Pacific on miellyttävä yllätys. Se ei ole yhtä sentimentaalinen ja/tai epäuskottava kuin edeltäjänsä Band of Brothers, vaan tuntuu, näyttää ja kuulostaa aidolta sotakuvaukselta. Sarjassa seurataan Yhdysvaltain merijalkaväkeä toisessa maailmansodassa ja Tyynenmeren sotanäyttämöllä. Tämä osa toisesta maailmansodastahan oli tunnettu erityisestä raakuudestaan, sillä japanilaiset eivät olleet luovuttajatyyppiä. Se välittyy sarjastakin. Japanilaissotilaiden hullunrohkealla mentaliteetilla olisi ehkä voitettukin, jos käytössä olisi ollut parempi kalusto ja järkevämpi taktiikka. Parempi tietysti näin.

Euroopan sotatanteretta kuvanneen Band of Brothersin suurin ongelma oli epäuskottavuus. Vaikka sarjaan oli upotettu paljon rahaa, ja vaikka sillä oli kieltämättä hyvät hetkensä, touhusta välittyi kiiltokuvatunnelma. Amerikkalaisia nostettiin taas kerran jalustalle. The Pacifissa ei tätä ongelmaa ole. Taisteluiden ulkopuoliset tapahtumat, kuten ihmissuhdekiemurat, ovat typeriä, mutta varsinaisissa taisteluissa on tunnetta. Amerikkalaiset etenevät voitosta voittoon, mutta niinhän se oli oikeastikin. Ruumiita syntyy lisäksi siihen tahtiin, ettei katsojalle synny harhakuvaa sotatoimien hienoudesta. Sotilaat näytetään ihmisinä, ei sankareina, ja hyvä niin. Paikoitellen jopa unohtaa katsovansa tv-sarjaa, ja se on paljon sanottu.

Näyttelytyö on laadukasta. Hahmoihin samaistuu siihen pisteeseen asti, että heidän kuolemansa riipaisevat syvältä. Käsikirjoituskin on laadukas, joskin sotilaiden koulutusta ja joitakin yksittäisiä taisteluja, kuten Iwo Jiman saaren valloitusta, olisi kannattanut käsitellä laajemmin. Tom Hanks ei myöskään ole nappivalinta alun kertojaääneksi. Hanksin paatoksesta tulee sellainen olo, että fiktiotako tässä on luvassa. Fiktiotapa hyvinkin, mutta realistista sellaista. En usko, että amerikkalaisilta studioilta voi odottaa tämän realistisempaa sotakuvausta. Band of Brothers tuntuu tämän jälkeen pelleilyltä. Tekijöiden on syytä olla ylpeitä.