Narcosista

Netflixille tehty Narcos (2015–) on yksi tämän hetken viihdyttävimmistä televisiosarjoista. Se ei ole millään mittapuulla paras, mutta sen juoni vetää hyvin. Tositapahtumiin perustuva ja tähän mennessä kaksi kautta kestänyt Narcos kertoo Kolumbian huumekaupasta 1970-luvulta 1990-luvulle. Pääosassa on pahamaineinen huumeparoni Pablo Escobar (1949–1993), joka nousi yhdeksi maailman rikkaimmista miehistä viemällä kartellinsa kautta kokaiinia Kolumbiasta Yhdysvaltoihin.

Escobaria jahdattiin amerikkalaisten ja kolumbialaisten viranomaisten toimesta, mutta häntä ei saatu pitkään aikaan kiinni. Narcosin tähän mennessä tulleet tuotantokaudet kertovat näistä verisistä tapahtumista. Escobarin kiinni saamista hidasti se, että hänellä oli rikkautensa takia Kolumbiassa vaikutusvaltainen asema, ja että Kolumbia ei ollut huumekaupan takia vakaa maa. Maan hallitus kärvisteli huumekauppiaiden lisäksi etenkin kapinallisten FARC-sissien kanssa, eivätkä välit Escobarista erityisen kiinnostuneeseen Yhdysvaltoihin olleet kovin lämpimät.

Escobar asui Medellínin kaupungissa ja hänen rikollisjoukkoaan kutsuttiin Medellínin kartelliksi. Se oli johtava huumemyyjä 1980-luvulla. Sillä oli joitakin kilpailijoita, mutta Escobar tuhosi ne tai pakotti ne yhteistyöhön kanssaan. Etenkin Narcosin ensimmäisellä kaudella huumeparonilla on hyvin pullat uunissa. Hän pääsee yhteyksiensä ansiosta jopa hetkeksi Kolumbian parlamenttiin, mutta joutuu erotetuksi rikostensa takia. Escobar katkeroituu ja julistaa viralliselle Kolumbialle sodan. Tämä johtaa pitkässä juoksussa hänen tuhoonsa, sillä se pakottaa Kolumbian hallituksen ottamaan kovemmat otteet käyttöön ja tekemään läheisempää yhteistyötä amerikkalaisten kanssa.

Narcosin päärooleja näyttelevät Wagner Moura (Escobar), Boyd Holbrook (Yhdysvaltojen huumevirasto DEA:n agentti Steve Murphy) ja Pedro Pascal (Murphyn työpari Javier Peña). Kaikki ovat oikeita henkilöitä, vaikka heidät esitetään fiktiivisen filtterin läpi. Narcos ei tavoittele täydellistä historiallista todenmukaisuutta, vaikka seuraakin faktoja hyvin. Monet sarjan käänteistä tapahtuivat todella, vaikkakaan eivät aina täsmälleen sen kuvaamalla tavalla.

Narcos on saanut kritiikkiä siitä, että Escobaria näyttelevä Moura on brasilialainen, eikä puhu täydellistä espanjaa. Mouran suoritus on kuitenkin niin vakuuttava, että hänen hieman erikoinen puhetapansa ei haittaa. Hänen roolinsa perusteella Escobarin menestys on helppo ymmärtää. Hän veti ihmisiä puoleensa ja oli aikaansaava mies. Narcosissa korostetaan, että Escobar olisi voinut saada paljon hyvää aikaan Kolumbiassa, mutta valitsi rikosten tien.

Escobarilla oli etenkin kotikaupungissaan Medellínissä maine köyhien auttajana ja modernina Robin Hoodina. Hän jakoi huumeista saamiaan rahoja auliisti etenkin vähäosaisille ja auttoi heitä muutenkin mielellään. Kyse ei kuitenkaan ollut hyväntekeväisyydestä. Kansan suosion omaaminen merkitsi Escobarille lisääntynyttä turvallisuutta, sillä silloin hän saattoi luottaa paremmin ihmisten uskollisuuteen. Niin kauan kuin rahaa riitti, juuri kukaan ei kääntänyt selkäänsä Escobarille, eikä käytännössä kukaan halunnut kysyä mistä saadut setelit olivat tulleet.

Narcosin eräänä mottona toimii Nobel-palkitun kolumbialaisen kirjailijan Gabriel García Márquezin määritelmä maagisesta realismista. Márquezin romaanit, jotka edustavat maagisen realismin lajityyppiä, muistuttavat tunnelmaltaan jossain määrin Narcosia. Kyseessä on tyylilaji, jossa realistiseen kuvaukseen liittyy maagisia elementtejä. Narcosin kuvaamassa Kolumbiassa mikä tahansa tuntuu olevan mahdollista. Escobar nousee vaatimattomista oloista uskomattomaan rikkauteen ja myös hänen tuhonsa on kuin elokuvan käsikirjoituksesta.

Escobarin lisäksi sarjan keskiöön nousee agentti Murphy, joka toimii myös kertojana. Narcosissa kuvataan suureksi nopeasti paisuvan huumekaupan muutosta Kolumbiassa ja Murphyssa. Murphyn avioliitto rakoilee, kun hän alkaa jahdata Escobaria pakkomielteisesti. Yhteiskunnallisen kommentoinnin lisäksi Narcos sisältää hyvää psykologista kuvausta. Sarja on huumekriittinen. Se näyttää huumekartellien raakalaismaiset johtajat ja heidän myymänsä tuotteen ikävät seuraukset. Lopputulos on kiinnostava ja katsomisen arvoinen.