Nuorena kuolemisesta ja levystä The Downward Spiral

Levyn “The Downward Spiral” kansi

Taiteen vuoksi ei kannata kuolla. Tai jos kannattaa, niin vain harvoissa tapauksissa. Muutamat ovat päässeet taiteen historiaan luomalla jotakin merkittävää ja heittämällä heti sen jälkeen henkensä. Näitä sankareita löytyy erityisesti nuorena kuolemista ylistävältä musiikki-alalta. Jimi Hendrix, Janis Joplin, Kurt Cobain, Jim Morrison ja monet muut ovat lähteneet elämästä varhaisessa iässä.

Trent Reznor (s. 1965) on onnekkaampi kuin monet. Hän ja hänen Nine Inch Nails -yhtyeensä loivat The Downward Spiral -levyn vuonna 1994. Reznor oli levyä tehdessään hengenvaarallisessa alkoholi-, lääke- ja huumekierteessä. Onnekseen mies ei kuollut, vaikka levystä tulikin mestariteos. Joskus näinkin.

The Downward Spiral kiteyttää 1990-lukulaisen ahdistuksen. Se on teemalevy, joka kertoo itsetuhoisesta ja itsensä tuhoavasta miehestä. Lauluissa seikkaileva mies on monilta osin (vaikka ei tietenkään kokonaan) Reznor itse. Myrskyisiä koneellisia taustoja ja raivoisaa laulua kuunnellessa ei jää epäselväksi, minkä tyyppisestä albumista on kysymys. Erityisesti tuotantonsa osalta The Downward Spiral on napakymppi.

Kyseessä on yksi onnistuneimmista läpeensä ahdistavista levyistä. Kuuntelijalle se toimii katharsiksena, jossa kaikki paha olo suodattuu lauluja kuunnellessa. The Downward Spiral on myös eräs niitä levyjä, joita on kuunneltava mahdollisimman kovalla äänenvoimakkuudella; viha on kuultava.

Nine Inch Nails ei ole The Downward Spiralin jälkeen luonut mitään lähellekään yhtä merkittävää. Toisaalta, vaikka Reznor ei ole päässytkään nuorena kuolleiden taiteilijoiden legendaariseen joukkoon, hänen varttuneemmalla iällä tekemänsä musiikki on hyvää sekin. Tässä tapauksessa kaikki voittavat.