Pekka Himasesta ja paremmasta Suomesta

Keskustelua herättäneessä ”Himasen etiikka” -artikkelissa Pekka
Himasta kutsutaan muun muassa filosofiksi, tutkijaksi ja
tulevaisuuskonsultiksi. Himanen esittelee itsensä verkkosivuillaan
professoriksi, joka opettaa lukuisissa Suomen ja muun maailman
huippuyliopistoissa, vaikka hänellä ei 20-vuotiaana tehtyä tohtoriväittelyä lukuun ottamatta ole professoriuden saralta mainittavia näyttöjä. Hänen
todellinen toimenkuvansa on epämääräinen. Lähimmäksi totuutta päästään
nimittämällä häntä pitkiä mielipidekirjoituksia julkaisevaksi
mieheksi, joka on saanut ansaitsematonta huomiota. Himanen tullaan muistamaan järjestelmää hyväkseen käyttäneenä helppoheikkinä, jollaisia tulee julkisuuteen aina yhteiskunnan ollessa retuperällä.

Long Playn mukaan Himasen suurin taito on kyky verkostoitua. Hän tuntee
pahimman grillauksen kohteeksi hiljattaisen rahoituskeskustelun tiimoilta joutuneen pääministeri Jyrki Kataisen, toisen
julkimofilosofin Esa Saarisen ja koko joukon muita suomalaisia
merkkihenkilöitä. Kyseessä on klassinen hyvä veli -verkosto, jonka jäsenet
pitävät toisistaan huolta julkisen rahoituksen sumuverhon turvin. Himasen suosioon nostanut teesi, jonka
mukaan positiivisessa Suomessa kaikkien tulisi pystyä
elämään kunnollista elämää, ei ole omaperäinen tai kekseliäs, mutta sen on
helppo nähdä herättävän innostusta etenkin Yhdysvalloista käytösmallinsa
ottaneiden dynaamisten kokoomuspoliitikkojen parissa.

Mistä koko tämänhetkisessä vyyhdissä on kysymys? Himasen ja hänen ulkomaisten
tutkijakumppaneittensa kestävän kehityksen tutkimusta on rahoitettu Suomen
valtion rahoilla. Tuloksena on syntynyt luonnosmainen Sininen kirja, jonka voi halutessaan lukea ilmaiseksi verkossa. Helsingin Sanomat kirjoittaa: ”Kirja on osa
Sitran, Tekesin ja Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta, jonka
hintalappu on 700 000 euroa. Myös Himasen oma Sofos-yhtiö
on investoinut tutkimukseen hankesuunnitelman perusteella 100 000
euroa.” Keskustelua on aiheuttanut erityisesti se, ettei hanketta
kilpailutettu. Se runnottiin läpi sellaisenaan ja melko kalliilla hintalapulla.

Pääpiruna häärii langoista taustalla vedellyt Katainen, joka on kuitenkin kieltänyt haastatteluissa olleensa missään tekemisissä rahoituksen
järjestämisen kanssa. Totuus on “Himasen etiikka” -artikkelin mukaan toinen. Reportaasissa todetaan Kataisen hallituksen tavoitteena olevan ”parempi Suomi, joka on kaikkien yhteinen projekti.” Mitä sanahelinä tarkoittaa, siitä ei ole tietoa. Edelleen ”Himasen mielestä vanha hyvinvointivaltio on ollut
lähinnä ’pahoinvoinninvähentämisvaltio’, joka on keskittynyt kurjuuden
kitkemiseen. Pitäisi pyrkiä todelliseen hyvinvointiin.” Tarkemmin puolueet ja Himanen eivät osaa asiaa selittää. Maailman paremmaksi paikaksi muuttavan oikean hyvinvoinnin luonteen selvittämiseksi tehdyssä Sinisessä kirjassakin keskitytään sisällöttömiin lauseisiin.

Valtio, yliopistot ja yritykset lähestyvät nykyään jatkuvasti toisiaan. Veljeily lisää
mahdollisuuksia korruptioon. Politiikan vallannut tuloskeskeisyys johtaa
valitettavasti lähinnä vain selvitysten kaltaisten byrokratisten toimien
lisääntymiseen ja sitä kautta huonommin toimivaan yhteiskuntaan. Pekka Himanen
huomauttaa Long Playn haastattelussa asianmukaisesti, että häntä kohtaan suunnattu
kritiikki on ollut liioiteltua. Todellisen huomion tulisi
suuntautua tutkimusrahat antaneisiin tahoihin, eli Suomen Akatemiaan, Suomen
itsenäisyyden juhlarahasto Sitraan ja Teknologian ja innovaatioiden
kehittämiskeskus Tekesiin, kuten nyt on onneksi tapahtumassa. Vain asiat juurta
jaksaen selvittämällä voimme estää ongelmia toistumasta
tulevaisuudessa.