Phil Fishistä

Edgen artikkelissa Fishin lähtöä kuvaillaan ”internet-tragediaksi”. Samalla hänen
pelitalonsa Polytronin verkkosivujen palautteen vilkaisemisen sanotaan ”riittävän
pelien, internetin, sanojen ja 18–35–vuotiaiden vahvamielipiteisten nörttien
tuomitsemiseen.” Vitsi piilee siinä, että suureksi paisuneesta vihasta loukkaantunut Fish oli nimenomaan Edgen määritelmän mukainen kovia mielipiteitä asioiden tolasta omannut
nuori mies. Hänen Twitter-tilinsä suosio perustui kovan päivitystahdin lisäksi
siihen, että siellä riideltiin vuorokauden ympäri populaarikulttuurista ja siitä
mikä tekee pelistä tärkeän.

Fish voi olla kärsivä nero, mutta hän kerjäsi verta nenästään. The Vergen
mukaan hänet tunnettiin ”vihaisista, kiistanalaisista mielipiteistään
videopelien tilasta.” Ne herättivät porua lehdistössä ja kuluttajien parissa
siitä lähtien kun Fish tuli suuren yleisön tietoisuuteen Fezin ilmestyttyä
vuonna 2012. Tämän vuoden heinäkuussa Polytronin perustaja sydämistyi häntä
kohtaan monesta suunnasta syydetystä loasta. GameTrailersin toimittaja syytti häntä
muun muassa julkisuudenkipeäksi paskiaiseksi.

Edgen toimittajan mielestä ”kieltäytyminen rauhoittumasta ja lakkaamasta
olemasta ilkeä vihaisille 18–35–vuotiaille miehille ei ole Fishin historian huomioiden yllättävää.
Fezin kehittäminen vei puoli vuosikymmentä ja sisälsi koko joukon henkilökohtaisia,
ammatillisia ja taloudellisia takapakkeja. On ihmeellistä, että hän ja Polytron
saivat sen ylipäätään valmiiksi, puhumattakaan siitä että se on upea – tasohyppelyn, pelien vastineen pyörälle – loistava keksiminen uudelleen.”

Fezin ansioita ei voi eikä pidä kiistää, mutta Fishin pitkään jatkunut venkoilu on hänen
henkilökohtaisista ongelmistaan huolimatta lähinnä vaivaannuttavaa. Taiteilijat
ovat harvoin miellyttäviä henkilöitä, mutta heidän tulisi pystyä perustelemaan kärkevät
näkemyksensä. Niinpä Fishin ovet paukkuen tapahtuneesta lähdöstä ei kannata
vaahdota enempää. Hyvää makua yleensä osoittavan Edgen artikkeli on
kummallinen, koska se antaa Fishille huonon käytöksen anteeksi: ”Voit
vihata häntä, mutta hän teki Fezin – ja niinpä hän on varmaankin sinua parempi.”

Internet on keskustelufoorumeineen ja anonyymeine kommentoineineen tunnetusti
vihapuheen keskittymä, mutta tämän lisäksi se on sopiva paikka Fishin
kaltaisille huomionkipeille tyypeille. Hänen myöhempi paluunsa pelialalle ei
olisi yllätys. Fez II:n peruuntuminen johtui sitä suunnitelleen miehen mukaan hänen
savustamisekseen käynnistetystä ”pitkästä verisestä kampanjasta”, joka johti vihaajien voittoon. Joukko muodostui kateellisista torvista, joiden
toive toteutui rääväsuisen ranskankanadalaisen tekijän mentyä.

Facebookin, Twitterin, sanomalehtien kommenttiosioiden ja muiden vastaavien foorumien
usein sensuroimattomat huutelut on hyvä jättää omaan arvoonsa.
Maailmankuvansa niiden perusteella muodostavat saavat elämästä lohduttoman
käsityksen, eikä synkistelystä ole tässä tapauksessa hyötyä. Näiden palstojen keskusteluihin osallistuminen on useimmissa tapauksissa
turhin tapa viettää aikaansa. Fish ylpeili sillä, että sohaisi mehiläispesää aina tilaisuuden tullessa. Tämä johti loppuunpalamiseen ja siirtymiseen muihin tehtäviin.

Luke Plunkett ihmetteli hiljattain Kotakussa ihmisiä, jotka boikotoivat Feziä
sen tekijä persoonallisuuden takia. Laadukas peli kannattaa tietenkin ostaa,
vaikka sen luoja olisi ääliö. Plunkettilta ja muilta Fishin puolustajilta jää
kuitenkin huomaamatta, ettei pelintekijän vaahtoaminen ole pelkkää persoonattomien miesten ja naisten täyttämältä alalta
puuttuvaa aitoa intohimoa, vaan suurin osa siitä on yksinkertaisesti tyhmyyttä. Huonon käyttäytymisen
palkitsemisessa ei tässäkään tapauksessa ole järkeä.