PlayStationista
PlayStation-konsoli täytti viime kuussa 20 vuotta. Se julkaistiin Japanissa joulukuussa 1994, ja Yhdysvalloissa ja Euroopassa syyskuussa 1995. Konsoli on ollut valtava menestys. Se ylitti vuonna 2003 sadan miljoonan myydyn laitteen rajan. Pelejä on myyty lähes miljardi. PlayStationeita on tätä kirjoitettaessa julkaistu kaikkiaan neljä ja jokainen niistä on ollut satunnaisista soraäänistä huolimatta massiivinen menestys. Sony on konsolivalmistajien ykkönen. Se käärii peleistä runsaasti rahaa, vaikka se tunnettiin pitkään lähinnä muusta elektroniikastaan, kuten stereoista ja televisioista.
PlayStationin ilmestyminen johtui Nintendon ylimielisyydestä. Markkinajohtaja Nintendo oli saavuttanut menestystä Super Nintendolla ja suunnitteli julkaisevansa sille CD-aseman. Nintendo ja Sony olivat suunnitelleet 8-bittiselle Nintendolle CD-asemaa jo 1980-luvulla, mutta seuraavalla vuosikymmenellä aika oli kypsä. Play Station -niminen laite piti paljastaa Consumer Electronic Show’ssa (CES) toukokuussa 1991. Nintendon pomo Hiroshi Yamauchi ei kuitenkaan pitänyt Sonyn kanssa solmitusta sopimuksesta. Se antoi liikaa taloudellista hyötyä jälkimmäiselle. Nintendo paljastikin CES-tapahtumassa hylkäävänsä Sonyn ja ryhtyvänsä katastrofaaliseksi osoittautuneeseen yhteistyöhön Philipsin kanssa.
Sony neuvotteli tämän jälkeen jonkin aikaa Segan kanssa, mutta sen johtajat hylkäsivät idean yhteisestä konsolista sillä perusteella, ettei Sonylla ollut kokemusta konsoleista eikä peleistä. Väitteelle naureskeltiin PlayStationin menestyttyä ja Segan jouduttua lopettamaan konsoleiden valmistamisen menetettyään rahansa. Vuonna 1992 Nintendo ja Sony lähestyivät varovasti toisiaan, mutta seuraavan vuoden alussa jälkimmäinen ilmoitti keskittyvänsä oman koneensa tekoon ja muuttaneensa sen nimen tavaramerkkisyistä Play Stationista PlayStationiksi. Nintendo jätettiin nuolemaan näppejään.
PlayStation kilpaili ilmestyessään kasettiformaattia käyttäneen Nintendo 64:n ja CD-pohjaisen Sega Saturnin kanssa. Nämä kolme keskeistä laitetta olivat osa niin kutsuttua viidettä konsolisukupolvea. PlayStationin ansioksi luetaan se, että se avasi uuden markkina-alueen ja muutti samalla pelaamisen luonteen lopullisesti. Sitä ennen pelaamista pidettiin lasten leikkinä, pitkälti värikkäistä peleistään tunnetun Nintendon takia. PlayStation vetosi kuitenkin vanhempaan yleisöön, 25-35-vuotiaisiin, ja siitä tuli nopeasti trendikäs. Tämä johtui onnistuneesta markkinoinnista. PlayStation-brändin suosio perustuukin yhä suuressa määrin mielikuviin, joiden takia konsoli on trendikästä omistaa.
Edgen numerossa 274 julkaistiin kattava artikkeli PlayStationin menestymisen syistä ja seurauksista. Siinä haastateltiin lukuisia konsolin ja sen pelien parissa työskennelleitä. Jutussa todetaan, että Sonyn johtajat olivat kauan epävarmoja menemisestä mukaan kovasta kilpailusta tunnetulle pelialalle. Vasta Nintendon venkoilu sai heidät näyttämään laitteelleen vihreää valoa. Sittemmin Sonyn toimitusjohtajaksi valittu Ken Kutaragi oli vastuussa PlayStationista. Edgessä todetaan: ”Kutaragin päätös luoda CD-aseman sisältänyt kone oli merkittävä. Pelintekijät pystyivät nyt lisäämään mukaan äänitettyjä soundtrackeja ja esirenderöityjä videoita, luovia yksityiskohtia jotka veivät alaa kohti hollywoodilaista estetiikkaa ja kaikkea siihen liittyvää kulttuurillista viehätystä. Tätä auttoi entisestään muutos keskittyä 2D-grafiikan sijaan reaaliaikaiseen 3D-grafiikkaan.”
Onnelliset yhteensattumat ja kaukonäköiset päätökset johtivat PlayStationin voittokulkuun. Nintendo vähätteli pitkään Sonyn mahdollisuuksia, mutta myönsi lopulta syyllistyneensä virheeseen. PlayStationista tuli erinomaisen mainonnan takia itseään toteuttava ennustus. Koska kaikki ostivat koneen, tekijät halusivat tehdä sille pelejä. Sen ensimmäinen myyntivaltti oli kolikkopeliversiosta käännetty Ridge Racer, mutta vasta Gran Turismon, Final Fantasy VII:n ja Metal Gear Solidin kaltaiset julkaisut räjäyttivät pankit. Ne olivat todellisia edelläkävijöitä. Niiden kehittäjät intoilivat uudesta teknologiasta ja hyödynsivät sitä mestarillisesti.
Sony teki ensimmäisen konsolinsa kanssa useita oikeita ratkaisuja. Se muun muassa lisäsi ohjaimeensa tämän merkinnän kuvassa näkyvät analogitatit, jotka paransivat ohjattavuutta. Ostajat mieltyivät ennen kaikkea laajaan pelivalikoimaan, josta löytyi kaikkea japanilaisista roolipeleistä räiskintään, kilpa-ajoon ja selviytymiskauhuun Resident Evilin muodossa. Pitkien latausaikojen kaltaiset ongelmat eivät haitanneet, koska niiden vastapainoksi tarjoiltiin hyvää viihdettä. PlayStationin vaikutus tuntuu yhä ja sitä pidetään pelaamisen synonyyminä.
PlayStationin menestyminen tuntuu jälkeenpäin tarkasteltuna itsestään selvältä. Se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin varmaa. Konsolimarkkinoilla oli 1990-luvun puolivälissä kova kilpailu. Fujitsu, Atari, 3DO ja NEC yrittivät nekin saada koneillaan osansa kakusta. 1980-luvulla peliteollisuutta ravistellut romahdus oli tuoreessa muistissa. Uusia yrittäjiä epäiltiin kyynisesti. Media oli kiinnostunut lähinnä Nintendosta ja Segasta, koska ne olivat todistaneet kykynsä ja niiden tekemisiä seurattiin tarkasti. PlayStation jyräsi kuitenkin kilpailijat yhdistelmällä nerokasta markkinointia ja erinomaisia pelejä. Laite ja sen pelit olivat halpoja. Sony veti kaikista oikeista naruista ja otti paikkansa huipulla.