Robin Hoodista ja Ridley Scottista
Robin Hood
Ridley Scottin Robin Hood -filmatisointi ei ole aivan yhtä kamala kuin Guy Ritchien taannoinen yritys tulkita Sherlock Holmesin tarinaa. Se on tosin odotettua, sillä onhan Scottin ansiolistalla muun muassa Alienin (1979) ja Blade Runnerin (1982) kaltaisia klassikkoja. Scottin viimeisimmästä loistavasta elokuvasta on tosin jo aikaa.
Robin Hood -elokuva muistuttaa Scottin viiden vuoden takaista pompöösiä ristiretkielokuvaa Kingdom of Heavenia (2005). Uusi elokuva on kuitenkin parempi, eikä vähiten särmikkään ja karismaattisen Russell Crowen ansiosta. Crowen tulkitsema supermaskuliininen Robin Hood ei tosin ole se sukkahousuja käyttäjä ja vähän hassulta näyttävä hahmo, joksi olemme tämän rikkaita ryöstävän ja köyhiä auttavan lainsuojattoman oppineet tuntemaan.
Scott kertoo oman näkemyksensä siitä, kuinka Robin Hoodista tuli Robin Hood. Tuloksena on Hollywoodille tyypillinen soppa: suuri budjetti, näyttävät puitteet, nimekäs näyttelijäkaarti, tönkkö käsikirjoitus ja keskinkertainen elokuva. Uuden Robin Hood -elokuvan suurin ongelma löytyy hahmoista. Karikatyyrien joukosta löytyvät muun muassa lihaksikas ja hyväsydäminen Robin, kaikkien vihaama ilkimys-kuningas, takinkääntäjä-ritari, viinaan menevä munkki ja vahva nainen. Arkkityyppejä, siis, mutta epäonnistuneita sellaisia. Robin Hoodin myytistä löytyisi taatusti enemmän ammennettavaa.
Crowe kantaa elokuvaa. Hänen hahmonsa on ainoa, johon on yritetty panostaa. Kaikki muut jäävät pinnallisiksi ja heidän motiivejaan joutuu ehtimiseen kummastelemaan. Arvoitukseksi jää esimerkiksi se, miksi miehiä lättyyn läiskivä (ja pitkään yksin elänyt) Marion-neito yhtäkkiä rakastuu Robiniin. Tarinan konnat, Nottinghamin sheriffi, vääriä päätöksiä ehtimiseen tekevä kuningas ja ranskalaisten kanssa veljeilevä aatelisritari, jäävät myöskin epämääräisiksi tuttavuuksiksi.
Hollywood latistaa Robin Hoodin, Sherlock Holmesin ja muut mielenkiintoiset tyypit paperisiksi ja pinnallisiksi hahmoiksi. Ridley Scottin elokuvassa torvet törisevät, ritarit karauttavat ratsuillaan taisteluun ja miestä kuolee kuin heinää. Vauhdikasta menoa katsellessa herää kuitenkin tuttu kysymys: entä sitten?