Ron Sillimanin kirjasta The Alphabet (2008)

Ron Silliman (s. 1946) on paitsi verkon suosituimman runoblogin ylläpitäjä, niin myös arvostettu runoilija. Hän on tunnettu erityisesti kotimaassaan Yhdysvalloissa, eritoten työstään kielirunousliikkeen parissa. Se korosti ja korostaa runoutta, jossa kirjailija itse katoaa ja teksti on etusijalla. Tämän tyylisuunnan tunnetuimpia edustajia on Sillimanin hengenheimolainen Charles Bernstein (s.1950).

Viime vuoden lopussa julkaistu The Alphabet on Sillimanin päätyö. Sen hän aloitti jo vuonna 1979, ja sai valmiiksi muutama vuosi sitten. Kirjanjärkäle koostuu 26:stä vaihtelevanmittaisesta runosta, jotka on vuosikymmenten mittaan julkaistu eri yhteyksissä, mutta jotka siis vasta tässä kirjassa ilmestyvät yhtenä kokonaisuutena. Runoja ei ole kirjoitettu aakkosjärjestyksessä, mutta tässä ne ovat rapakon takaisten kirjainten mukaan järjestettynä A:sta Z:aan.

The Alphabet on kielirunoutta. Sanat ovat siis tärkeämpiä kuin tekijä itse. Kirjoittaja välittyy korkeintaan havainnoitsijana, kuten yhdessä runossa, jossa hän vuoden ajan tarkastelee taivasta ja säätä, tai toisessa, jossa hän kulkee San Franciscossa ja kuvailee tuijottamaansa maata. Tämä kirja on lähtökohtaisesti amerikkalainen, joten sen kääntäminen vaikkapa suomeksi olisi vaikea tehtävä. Ei tietenkään mahdoton. The Alphabet sisältää näkyjä, etnografiaa ja puhetta, jotka jäävät kielitaitoisellekin meikäläiselle lukijalle vieraiksi. Se ei kuitenkaan estä runoista nauttimista.

The Alphabet on myös täynnä kielipelejä ja -kokeiluja. Kirjoittaja leikkii muodoilla. Hän ei jämähdä muotteihin, vaan kokeilee rohkeasti. Sillimania on syytetty vaikeaksi runoilijaksi. Syyttä. The Alphabet on lopulta helppolukuinen ja -tajuinen kirja, ainakin jos lukee pinnalta. Syvempiä merkityksiä etsivä joutuu varmasti vaikeuksiin. Kirjan lopusta löytyvät Sillimanin lyhyet esittelyt jokaiseen runoon. Ne kertovat, mitä kannattaa etsiä. Tämän kirjan tarkoituksena ei ole päästä mihinkään. Se liikkuu kyllä, mutta koko ajan eri suuntiin, edestakaisin. Tärkeintä on matka, jonka runot mahdollistavat.