Sikareista

Kuuban vuoden 1959 vallankumous meni monelta osin mönkään, mutta yksi hyvä asia syntyi Fidel Castron, Che Guevaran ja kumppaneiden kaapattua vallan: erinomaiset sikarit. Sikareiden tekemisellä oli toki maassa pitkä ja kunniakas historia jo ennen veristä vallankaappausta, mutta Castron alaisuudessa 1960-luvulta tähän päivään Kuuba on tehnyt maailman parhaat sikarit. Niistä nautitaan kaikkialla maailmassa, paitsi Yhdysvalloissa, jonka kansalaiset ovat maiden välisen pitkän kauppasaarron takia menettäneet mahdollisuuden polttaa kuubalaisia sikareita laillisin keinoin.

Tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbusta (1451-1506) pidetään henkilönä, joka toi tupakkatuotteet Eurooppaan. Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikan intiaaniheimojen keksimä tupakka saavutti nopeasti eurooppalaisten suosion. Tupakka oli pitkään ylellisyystuote, jota poltettiin vain ylimystön parissa, mutta sittemmin markkinoille tuli myös halvempia sikareita, piipputupakan polttamiseen tarkoitettuja piippuja ja koneellisesti tuotettuja savukkeita. 1800-luvulle tultaessa sikarin polttelu oli yleinen harrastus, ja se on pitänyt pintansa tähän päivään asti huolimatta maailmassa yleisesti vallitsevasta tupakoinnin vastaisesta mielialasta. Sikarin polttaminen on nautinto, jota ei tulisi kieltää missään olosuhteissa.

Sikari valmistetaan tupakkakasvista. Kyseessä on yksivuotinen kasvi, jonka sadonkorjuu alkaa Kuubassa noin 45 päivää alkuperäisen taimen istutuksesta. Eri kasvualustoilla kasvaa erilaisia kasveja, joista myöhemmin tulee puolestaan erilaisia sikareita. Tupakkapellolta kerätyt kasvit kuivataan, fermentoidaan, lajitellaan, ikäännytetään ja fermentoidaan uudestaan, ja vasta sitten ne ovat valmiita käärittäviksi. Kyseessä on pitkä ja huolellista toimintaa vaativa prosessi, jonka lopullisena tuloksena on yksilöllinen ja omalaatuisen maun omaava sikari. Parhaat sikarit kääritään ja täytetään käsin, eli niissä on sikälikin yksilöllinen leima. Osaavimmat käärijät ovat käyneet läpi vuosien tai jopa vuosikymmenien koulutuksen, koska parhaiden sikarien kääriminen ja täyttäminen on tarkkuutta vaativaa työtä.

Sikareita on joka makua ja kokoa. Niitä säilytetään erityisessä humidorissa, joka pitää sikarit tarpeeksi kosteina ja estää niitä täten kuivumasta liikaa. Parhaat lopputuotteet tulevat Karibian alueelta, kuten Kuubasta, Hondurasista ja Nicaraguasta, mutta myös esimerkiksi Brasiliassa ja Yhdysvalloissa tehdään hyviä sikareita. Pitkä valmistusprosessi huipentuu polttamiseen, joka aloitetaan leikkaamalla sikarin pää ja sytyttämällä sikari niin, että se syttyy kauttaaltaan. Sen jälkeen tiedossa on monia nautinnon hetkiä. Olen itse sikareiden ja tupakoinnin suuri ystävä, ja omat suosikkimerkkini ovat kuubalaiset Cohiba, Montecristo ja El Rey Del Mundo. Eihän mikään ei ole mukavampaa, kun pitkän ja uuvuttavan kirjoituspäivän jälkeen saa istua nojatuoliin ja polttaa kaikessa rauhassa maukkaan kuubalaisen sikarin.