Sinikka Tirkkosen kirjasta Unohdus (Ntamo, 2008)

Sinikka Tirkkosen (s. 1954) toinen runokirja Unohdus on kaikin tavoin mielenkiintoinen. Edellinen, Otavan vuonna 2003 julkaisema Miten peiliin kirjoitetaan sai paljon kiitosta. Palkintojakin ropisi. Tirkkosen siirtyminen Ntamon kaltaiselle pienoiskustantamolle on siis jo tapaus sinänsä. Kirjakin on mitä mainioin, yksi kustantamonsa tämän vuoden parhaista.

Tirkkonen on kirjoittanut aiemmin myös proosaa, mutta runous on hänen vahvin osa-alueensa. Unohdus on tarkkaa, keskuslyyristä runoutta. Se liikkuu unenomaisissa maailmoissa. Juuri kielen tarkkuuden ja maiseman häilyvyyden vastakkainasettelu tekee teksteistä mielenkiintoisia. Asetelmasta kielii jo alun lyhyt runo, joka on omistettu lyyristen, loppuun asti tyyliteltyjen elokuvien mestarille, Andrei Tarkovskille. Toinen kirjassa vahvasti läsnä oleva tuttu herra on kittiläläinen taidemaalari Kalervo Palsa. Palsan eräs maalaus on Tirkkosen kirjan kannessa, ja seikkaileepa omaperäinen taidemaalari useiden runojen päähenkilönäkin.

Juuri Palsa on runojen rakastettu, mm. Aleksis Kiveen verrattavissa oleva hahmo. Unohduksessa käsitellään klassisia väärinymmärrettyjä taiteilijoita. He ovat yhteiskunnan ja jopa taidepiirien ulkopuolella. Heitä ei elinaikanaan ymmärretä, ja se hamuttu tunnustus tulee korkeintaan kuoleman jälkeen. Runojen puhuja on hänkin taiteilija. Puhujan ja puhuteltavan rooli hämärtyy, muusa ja taiteilija sekoittuvat. Ikuisuudessa (vaan ei tänään) he ovat yhtä.

Esimerkiksi näin:

“Sinä soudat yksin peilikirkasta Päijännettä,
pieni veneesi etääntyy.
Sinulla on sen veden silmät päivänä ennen kuin sorsa ammutaan.
Aurinko paistaa takanasi salmeen,
vesi asettuu, tulee aivan tyyntä,
syvyyksistä kuuluu tumma hiljainen laulu.”

Tirkkonen kirjoittaa runoutta, joka on kypsyydessään omaa luokkaansa Ntamon tuotannossa. Sanoissa on vahvuutta, jonka sopisi herättävän laajempaakin huomiota. Tirkkosen teos jää tällaisenaan valitettavan vähäiselle huomiolle. Toivottavasti sitä ei kirjan nimen mukaisesti kuitenkaan unohdeta, vaan löydetään ja luetaan uudestaan.

– Unohdus Ntamon sivuilla
– Sinikka Tirkkonen Lukukeskuksen sivuilla