Suuresta kauneudesta

Suuri
kauneus
sijoittuu sykkivään Roomaan. Paolo Sorrentinon ohjaama ja visuaalisesti näyttävä
elokuva palkittiin BAFTAlla, Golden Globella ja Oscarilla, minkä lisäksi se
kilpaili Cannnesin festivaalien pääpalkinnosta Kultaisesta palmusta. Se on herättänyt huomiota ympäri maailmaa. Kiinnostus johtuu Suuren kauneuden monipuolisuudesta, sillä sitä voi katsoa nostalgisena tunnelmapalana, syvällisenä pohdiskeluna tai loputtomana, metafyysisiä piirteitä saavana juhlana. Harvat elokuvat antavat vastaavalla tavalla jokaiselle jotakin.

Ikuinen kaupunki Rooma on paitsi Suuren
kauneuden tapahtumapaikka, myös yksi elokuvan päähahmoista. Toinen, Jep
Gambardella (Toni Servillo), on vanha kirjailija, joka on kirjoittanut nuorena
yhden romaanin. Hän pelkää jatko-osan tekemistä ja on keskittynyt seikkailemaan
Rooman seurapiireissä. 65 vuotta täytettyään Gambardella etsii vastauksia häntä pitkään vaivanneisiin kysymyksiin. Hän etsii pelastusta muun muassa
rakkaudesta ja uskonnosta, kunnes ymmärtää kutsumuksensa olevan taiteessa.

Suuri kauneus korostaa elämän
sattumanvaraisuutta, sen käsittämätöntä kauneutta. Ihmisten ajatukset ja teot paljastuvat harhoiksi, mutta asian ymmärtäminen ei aja Gambardellaa
epätoivoon, vaan saa hänet näkemään illuusioiden kauneuden. Elokuvan vaikuttavimpiin
jaksoihin kuuluu Gambardellan elämänsä politiikalle omistaneelle naiselle
pitämä luento, jonka aikana hän kiteyttää arvojemme ja käsitystemme typeryyden, ja väittää elämän merkityksen löytyvän ystävien kanssa vietetystä ajasta.

Suurta kauneutta on syytetty
hedonistisuudesta ja nihilistisyydestä. Se onnistuu tavoittamaan jotain
olennaista arvokkuutensa ja pysyvyytensä menettäneestä nykyhetkestä. Kirkot, museot
ja muut vanhat rakennukset ovat edelleen henkeäsalpaavan upeita, mutta niitä hallitsevat
ja niissä asuvat ihmiset ovat pinnallisia teeskentelijöitä, jotka huolehtivat
vallasta. Pinnallisuudesta huolimatta elämä ei ole menettänyt tärkeyttään. Se
jatkuu hengästyttävänä, ainakin jos ympärillä on Rooman kaltainen
historiallinen kaupunki.

Italia on muun muassa muodin ja ruoan keskus. Tyylikkään värikkäästi pukeutuva
ja hyvin syövä Gambardella muistuttaa läheisesti Federico Fellinin
filmien 8½ ja Ihana elämä romanttisesti rappeutuneita taiteilijoita, jotka etsivät itseään.
Seurapiirien Jepinä tuntema Gambardella saapui Roomaan Napolista 1960-luvulla. Paikkansa
maailman napana menettänyt Rooma ei ole enää 2010-luvulla yhtä jännittävä
paikka, mutta se on säilyttänyt charminsa. Sama pätee Gambardellaan.
Aika on ajanut hänen ohitseen, mutta se ei tarkoita, etteikö hän voisi vielä
kirjoittaa jotakin tärkeää.

Suuri kauneus on ylistyslaulu Roomalle. Se sisältää koko joukon näyttäviä kuvia. Sen suurin ansio
on sisällön yhdistäminen kauneuteen. Ulkopuolisen silmissä Gambardella elämä
voi näyttää vastuuttomalta, mutta olisi väärin väittää sen kuvaavan
italialaista arkea, kuten jotkut kriitikot ovat todenneet. Film-O-Holicin arvostelussa sanotaan,
että filmi “onnistuu tiivistämään italialaisen arjen – villin
juhlimisen ja katolisen uskon – ristiriitaisuuden ja käsittelemään siinä sivussa
myös universaalimpia teemoja, kuten menetettyjä mahdollisuuksia, ajan kulumista
ja tietenkin itseään ruokkivaa pinnallista elämäntyyliä.”

Italia on kieltämättä täynnä ristiitoja. Sen asukkaat, taiteilijatkin, ovat kuitenkin
säästäväisiä ja työteliäitä, eivät vastuuttomia elostelijoita, kuten
viimeisimmän talouskriisin aikana on väitetty. Film-O-Holicissa huomautetaan osuvasti, että pinnallisuutta on kuvattu viime aikoina monissa elokuvissa, kuten Bling Ringissa, Pain &
Gainissa ja Spring Breakersissa.
Sorrentinon filmissä pääosassa ei kuitenkaan ole nuoriso, vaan vanhempi
herrasväki, jonka elämä ei ole kulttuurisista riennoista huolimatta vakaalla
pohjalla. Gambardello on tuttaviensa kaltainen turhamainen mies, joka tarvitsee pysyvämpiä
arvoja.

Suuri kauneus ei ole Fellinin klassikkojen veroinen mestariteos, mutta kepittää mennen tullen suurimman osan
hiljattaisista eurooppalaisista elokuvista. Se on ohjaajansa selvästi paras
työ. Karnevalistisuus, humoristisuus, pohdiskelu ja hienot maisemat yhdistyvät Suuressa kauneudessa toimivalla tavalla.
Gambardella käyttää botoxia ja haluaa pysyä nuorena. Elokuvan loppumetreillä hän ymmärtää eläneensä valheessa. Työtä vältellessään hän on menettänyt otteensa todellisuudesta, eikä voi kuin tarttua kynään.