The Knickista

Tyylitellyistä elokuvistaan tunnetun Steven Soderberghin uusin työ vakuuttaa. Hollywoodin jähmeyteen kyllästynyt Soderbergh uhkaili San Franciscon elokuvafestivaaleilla lopettavansa filmien tekemisen ja siirtyvänsä eläkkeelle, mutta päätyi pian tämän jälkeen työskentelemään The Knick -televiosarjan parissa. Ratkaisu oli oikea, sillä Cinemaxille tehty sairaalasarja on erinomaista viihdettä, eikä häviä vertailussa hiljattaisille katsojamagneeteille, kuten Fargolle tai House of Cardsille.

Soderberghin ohjaama, käsikirjoittama ja leikkaama The Knick sijoittuu 1900-luvun alkuun. Se seuraa kirurgi John W. Thackeryä (Clive Owen) ja hänen työtovereitaan Knickerbockerin sairaalassa New Yorkissa. Sarja perustuu osittain tositapahtumiin, mutta sen hahmot ovat keksittyjä ja sen versio pitkään toimineesta ja useita nimiä kantaneesta Knickerbockerin sairaalasta on mielikuvituksen tuotetta.

Thackery ja hänen kollegansa työskentelevät kovien paineiden alla. Thackery on koukussa huumeisiin ja käyttää niitä selvitäkseen leikkauksista ja vapaa-ajan paineista. Kokaiinin kaltaisten huumeiden käyttäminen kipulääkkeinä oli vielä The Knickin tapahtuma-aikana yleistä. Kokaiinia myytiin apteekeissa, eikä siihen tarvinnut reseptiä. Soderbergh ei moralisoi liikaa, mutta ottaa Thackeryn ratkaisuihin selvän kriittisen kannan. The Knickissa huumeet johtavat ihmisen nopeaan rappeutumiseen.

The Independentissä kiinnitetään huomiota The Knickin aitouteen. Siinä missä suurin osa hiljattaisista historiallisista draamoista, kuten Boardwalk Empire ja Downtown Abbey, eivät juuri viittaa 1800- ja 1900-luvuilla yleisiin asioihin, kuten rasismiin ja seksismiin, The Knickissa niitä käsitellään hyvin. Mustien on vaikea saada kunnon töitä ja naisten odotetaan pysyvän kotona. On kuitenkin selvää, ettei The Knick yritäkään olla historiallinen dokumentti, vaan sekoitus viihdettä ja tosiseikkoja.

Eräs sarjan realistisuutta lisäävä asia liittyy pukeutumiseen. The Knickin lääkärit käyttävät pukuja töissä ja ovat muutenkin huoliteltuja. Heidän moitteettomuutensa, yhdistettynä pingotetun kohteliaaseen käytökseen, luo hienon kontrastin maailman armottomuuden ja sivistyneen hienovaraisuuden välille. Yhteiskunta tuntuu aina olevan vain hetken päässä romahtamisesta.

The Knickin suurin ansio lienee kuitenkin siinä, että se kiinnittää katsojien huomion lääketieteen nopeaan kehitykseen ja muistuttaa meitä siitä, että monet tämän hetken voitetut sairaudet olivat vielä jokin aika sitten tappavia. Thackery syyllistyy uusia lääkkeitä ja leikkausmetodeja etsiessään virheisiin. Potilaita kuolee ja vammautuu. Virheet osoittautuvat välttämättömiksi, sillä ne johtavat pitkässä juoksussa toimien kehittämiseen. Epäonnistumiset eivät kuitenkaan ylpeää Thackeryä juuri lohduta.

Monista kehuista huolimatta jotkut ovat pettyneet The Knickiin. New Yorkerissa väitetään, että sarjan hahmot ovat karikatyyrejä ja jaksot on tehty kosiskelemaan katsojaa. Käänteet menevät usein niin, että kunnon ihmiset ottavat voiton kapeakatseisemmista. Mustat päätyvät lääkäreiksi ja naiset töihin. New Yorkerissa todetaan, että Soderberghin kertomus on liian ilmeinen yltääkseen potentiaaliinsa. Kyse on tutusta ongelmasta: jos katsoja ei pidä ohjaajasta, hänen on vaikea rakastua The Knickiin. Soderberghin fanit mieltyvät puolestaan sarjaan heti.

Vaikka The Knickin juonenkäänteet ovat toisinaan epäuskottavia, siinä kuvatun sairaalan toimintaa on kiehtova seurata. Erityistä huomiota on kiinnitetty kirurgisiin operaatioihin ja leikkaussaliin, joka on avoin lääkäreille, lääketieteen opiskelijoille ja muille kutsuvieraille. Thackery selittää leikatessaan ääneen tekojaan, mikä korostaa tapahtuman näytännöllistä luonnetta. Vain rikkailla oli varaa yksityisyyteen 1900-luvun alussa. Tällaiset epäkohdat tuodaan The Knickissa hienosti esille.