The Walking Dead -televisiosarjasta

Kirjoitin aiemmin tähän blogiin The Walking Dead -videopelin ensimmäisestä osasta. Robert Kirkmanin, Tony Mooren ja Charlie Adlardin samannimiseen sarjakuvaan perustuvat pelit ovat hyviä, mutta eniten huomiota ja kiitosta on saanut AMC:n The Walking Dead -televisiosarja (2010–). Siitä on tehty tähän mennessä kuusi tuotantokautta ja lisää on tulossa. Tuottajat ovat puhuneet, että rahoituksen onnistuessa sen kuvauksia tultaisiin jatkamaan vielä vuosia.

Katsojia pitkäkestoisella The Walking Dead -televisiosarjalla on vielä riittänyt, vaikka se toistaa pahasti itseään. Sama pätee sarjakuvaan ja videopeleihin. Kaikki ovat jatkuneet liian pitkään, eikä niiden kiinnostavasta lähtöasetelmasta ole enää helppo ammentaa mitään uutta. The Walking Deadissä tuhoisa virus on muuttanut suurimman osan ihmiskunnasta verenhimoisiksi zombeiksi. Yhdysvaltoihin sijoittuvassa katastrofitarinassa yhteiskunta romahtaa ja harvat jäävät henkiin.

The Walking Deadin televisioversiossa Rick Grimesin (Andrew Lincoln) johtama ryhmä selviytyjiä yrittää pärjätä vaikeissa olosuhteissa. Kaikki tähän mennessä tulleet kaudet noudattavat samaa kaavaa: ensin etsitään turvapaikkaa ja sen löytyessä vedetään siellä henkeä. Ennen pitkää turvasatama joudutaan kuitenkin hylkäämään sen tuhoutumisen takia. Sen jälkeen etsitään uutta paikkaa, kunnes kaava alkaa alusta. Itseään toistava rakenne on saanut jotkut katsojat turhautumaan sarjaan, mutta monet ovat pysyneet vastaanottimien ääressä karismaattisten näyttelijöiden takia.

The Walking Deadin suurin ansio on aina ollut sen psykologisessa uskottavuudessa. Ihmiset kääntyvät vaikeissa tilanteissa helposti toisiaan vastaan ja kaikki reagoivat zombien ilmestymiseen eri tavoin. Yhdet sekoavat, toiset päättävät selviytyä hinnalla millä hyvänsä. Sarjassa kohdattujen hahmojen joukosta löytyy psykopaatteja, luovuttajia, pelkureita, sankareita ja ylipäätään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Heidän seuraamisensa on kiehtovaa, vaikka tarina itsessään ei ole kovin vahva.

Zombit tuntuvat olevan muodissa. Niihin liittyvät katastrofiskenaariot ovat pitkään kiinnostaneet katsojia, mutta nyt eläviin kuolleisiin liittyvät tarinat tuntuvat olevan erityisessä nosteessa. Siinä missä Victor Halperinin ensimmäisenä zombielokuvana pidetyssä Valkoinen zombissa (1932) elävät kuolleet liittyivät läheisesti afrikkalais-karibialaiseen voodoouskontoon, jo George A. Romeron klassisessa Night of the Living Deadissä (1968) huomio oli siirtynyt uskonnollisista rituaaleista selviytymiseen. Suurin osa nykyajan zombitarinoista on Night of the Living Deadin perillisiä.

Pelkästään zombielokuvia on tehty paljon. Niiden määrästä ja vaikutusvallasta saa käsityksen jo tutustumalla Rankerin listaan kaikkien aikojen parhaista lajityypin filmeistä. The Walking Dead kuuluu kriittisen vastaanottonsa ja katsojalukujensa puolesta merkittävämpien hiljattaisten zombikertomusten joukkoon. Siitä on jopa tehty spin-off, televisiosarja Fear the Walking Dead (2015–). Fear the Walking Deadissä käsitellään The Walking Deadiä edeltäviä tapahtumia, mutta se ei ole emosarjansa veroinen.

Voi ehkä tuntua siltä, että ihmisten nälkä selviytymiskauhua kohtaan on kyltymätön, ja että se tulee toimimaan jatkossakin rahasampona. Kyllästymisen vaara on kuitenkin olemassa. The Walking Dead voi jatkua vielä pitkään, mutta sen katsojamäärät putoavat nykykaavalla jossain vaiheessa. Grimesin ja kumppaneiden eloonjäämiskamppailua on viihdyttävä seurata – varsinkin kun sitä höystetään psykologisilla elementeillä –, mutta mitta voi tulla pian täyteen. Hahmojen kohtalo lakkaa kiinnostamasta, jos samaa kaavaa toistetaan jatkossa.

The Walking Deadissä on jo nyt liikaa täytejaksoja, jotka eivät vie tarinaa eteenpäin, eivätkä ole muutenkaan kiinnostavia. Niiden tarkoitus on lisätä tarinaan rönsyjä ja avata sivuhenkilöiden taustoja. Usein nämä juonteet kuitenkin lähinnä haukotuttavat. Toiminnallisemmat pääjaksot ovat kiinnostavampia yksinkertaisuutensa takia. Toiminta on psykologisen uskottavuuden lisäksi The Walking Deadin voima. Ähky yksioikoiseen toteutukseen iskee kuitenkin pian, elleivät tekijät löydä uusia näkökulmia. Nykyisellään The Walking Dead on vain hyvä televisiosarja, jota ei tulla muistelemaan lajityyppinsä merkkipaaluna.