This Is Hardcoresta

Pulpin kuudes albumi This Is Hardcore (1998) nostatti ilmestyessään vastalauseiden myrskyn. Levy oli klassinen kaupallinen itsemurha vain muutamia vuosia aiemmin suureen kaupalliseen suosioon nousseelta ja aiemmin lähinnä iloisista pop-kappaleistaan tunnetulta englantilaiselta bändiltä. Monien inhokkilistalle välittömästi päässyt This Is Hardcore käsittelee muun muassa Michel Houellebecqin sittemmin romaaneissaan käsittelemää nykyaikaista seksuaalista vieraantumista. Albumin pornoteollisuutta kuvaava nimikappale ei jätä mitään arvailujen varaan: ”I’ve seen all the pictures, I’ve studied them forever. / I wanna make a movie so let’s star in it together. / Don’t make a move ’til I say ‘Action.’ / Oh here comes the hardcore life.”

Kriitikot kuvailivat This Is Hardcorea edellisten vuosien juhlimisestaan muistetun yhtyeen epätasaiseksi krapulalevyksi, vaikka se kuuluu tekijöittensä temaattisesti vahvimpiin ja kappalevalikoimaltaan tasaisimpiin levyihin. This Is Hardcorea kuunnellessa voi olla aluksi vaikea käsittää, että sen on tehnyt sama bändi, joka muistetaan ennen kaikkea Common Peoplen ja Disco 2000:n kaltaisista melodialtaan iloisista lauluista.

Pulpissa on toisaalta aina ollut oma hirtehinen puolensa. Sen tunnetuimmista hiteistä Common Peoplen voi tulkita kritisoivan sitä, kuinka jotkin meistä luulevat itseään väärin perustein poikkeuksellisen upeiksi tyypeiksi, ja Disco 2000 kertoo puolestaan toteutumatta jääneestä, mutta kertojan mieleen pakkomielteen lailla jääneestä ihmissuhteesta.

Pulpin laulaja-sanoittaja Jarvis Cocker on aina kirjoittanut häiriintynyttä lyriikkaa. Tässä suhteessa on järkeenkäypää, että hänen kynästään syntyi jotakin This Is Hardcoren kaltaista, olkoonkin että monet odottivat listoille vastikään nousseelta yhtyeeltä iloisempia lauluja. Erityisen huomionarvoista on se, että This is Hardcore on Cockerin muihin tekemisiin verrattuna poikkeuksellisen suorasanainen. Sen kappaleita on helppo tulkita. Esimerkiksi ensimmäiseksi singleksi valittu Help the Aged kehottaa nuoria naisia jakamaan sulojaan vanhemmille miehille ja myöhemmin niin ikään singlenä julkaistu Party Hard kuvailee seksiseuran hakemista baarista. Toimivan kokonaisuuden ainoa virhearviointi on sarkastinen Dishes, jonka päätteeksi omista ihmissuhdekärsimyksistään laulava Cocker vertaa itseään kaikkensa antaneeseen Jeesukseen: ”I am not Jesus though I have the same initials.”

This Is Hardcore leimatiin ilmestyessään likaiseksi, naisia esineellistäväksi ja pornografiseksi, eli sitä haukuttiin juuri niistä asioista, joita se itse yritti kritisoida. Arvostelijat keskittyivät jälleen epäolennaiseen. Huomio keskittyi erityisesti provokatiivisista maalauksistaan tunnetun John Currinin ottamaan kansivalokuvaan, jossa nähtiin sängyllä makaava tyhjäkatseinen alaston nainen. Hysteerikot tulkitsivat This Is Hardcoren nimen ja kannen perusteella seksistiseksi. The Independent -lehdessä raportoitiin töhrijöistä, jotka sotkivat albumin Lontoon metropysäkeillä olleita mainoksia: ”Anything goes, say advertisers. Not so, say angry women with spraycans.” Provosoiva otsikko lisäsi kohua ja rytäkässä albumin sanoma unohtui kokonaan.

Pulpin kuudes albumi on mestariteos, joka on kaikessa synkkyydessään syyttä jäänyt heidän popahtavimpien hittipitkäsoittojensa, kuten His ’n’ Hersin (1994) ja Different Classin (1995), varjoon. Se ottaa kantaa samoihin vakaviin asioihin, joita ruotsalainen ohjaaja-kirjailija Lukas Moodysson on elokuvissaan ja kirjoissaan käsitellyt vuosien varrella. Vuoden 2003 Mitä minä teen täällä? -runokokoelmassaan Moodysson muistuttaa meitä, kuinka ”hotellissa on maksullinen tv-kanava / joka näyttää koko ajan pornofilmiä / aivan kuten kaikissa hotelleissa kaikkialla maailmassa / elämä on tarkoituksetonta / ruumiinosia pannaan ruumiinaukkoihin / joka sekunti vuodet perätysten joku istuu / hotellihuoneessa runkkaamassa jossainpäin maailmaa” (s. 9).

Moodyssonin niskaan alettiin heittää lokaa, kun hän lakkasi tekemästä pelkästään hyvän mielen elokuvia ja alkoi ottaa kantaa ihmiskaupan ja pornografian kaltaisiin ikäviin asioihin. Jarvis Cockeria ryhdyttiin haukkumaan, kun hän päätti tehdä muutakin kuin vain sisällötöntä poppia. Asiallinen keskustelu jäi molempien miesten kohdalla moraalisen kauhistelun varjoon.