Vapaaottelusta

Vapaaottelu on viime aikojen nopeimmin kasvaneita
urheilulajeja. Se on myös eräs rankimmista, kuten NJ.comissa julkaistu artikkeli osoittaa. Kyseessä on yhteisnimitys kamppailulle,
jossa yhdistetään tekniikoita monista taistelulajeista. Ottelut käydään häkissä
tai kehässä. Niissä liikkuu kasvavan kiinnostuksen takia isoja rahoja, minkä johdosta ne houkuttelevat miehiä, jotka ovat valmiit uhraamaan terveytensä kunnian
ja palkan takia. Vapaaottelun lisäämisestä olympialaisiin on puhuttu sen siistiytymisen ja suosion takia.

Yksi Matthew Stanmyren haastattelemista ottelijoista toteaa vapaaottelun auttavan häntä pysymään eheänä ja pitämään elämänsä järjestyksessä. Sen parissa
toimiminen vaatii rautaista itsekuria. Huolimattomuus johtaa kehässä helposti
loukkaantumiseen, joten sinne noustessaan on oltava hyvässä henkisessä ja
fyysisessä kunnossa. Pelkkä mieltymys väkivaltaa kohtaan ei riitä.
Vapaaottelijat ovat sille elämänsä omistaneita huippu-urheilijoita, jotka
käyvät leireillä ja harjoittelevat vapaa-aikanaan.

Länsimainen vapaaottelu alkoi kehittyä vasta 1990-luvulla. Sitä ennen se oli
raakaa lähinnä maanalaista
viihdettä, jossa ei ollut kunnollista säännöstöä tai suurta järkeä. Showpaini
oli Yhdysvalloissa vapaaottelua suositumpaa. Eri puolilla maata pidettyjen
kamppailutapahtumien tähtinä nähtiin muun muassa painijoita ja
potkunyrkkeilijöitä, kunnes tyylit keksittiin yhdistää. Parhaimmat tämän päivän
vapaaottelijat ovat niitä, jotka hallitsevat useita lajeja ja yhdistävät liikesarjoja saumattomalla tavalla.

Vapaaottelulla on melko lyhyestä varsinaisesta historiastaan huolimatta pitkät
juuret. NJ.comissa huomautetaan, että
roomalaiset gladiaattorit viihdyttivät verta janonnutta yleisöä kauan ennen
Jeesuksen syntymää, ja nyrkkitappelu oli mukana muinaisissa
olympialaisissa. Sen palauttaminen kisoihin ei ole mahdoton ajatus. Raakalaismaiset Vale tudo -turnaukset, joissa tapeltiin
säännöittä, tulivat suosituiksi Brasiliassa 1920-luvulla. Nykyisessä vapaaottelussa
on kaikkien näiden jäänteitä.

Tunnetuin vapaaottelujärjestö on yhdysvaltalainen Ultimate Fighting
Championship (UFC). Se yhdistää onnistuneesti amerikkalaisen show-mentaliteetin
ja etenkin aasialaisiin kamppailulajeihin olennaisesti liittyvän nöyryyden. UFC:ssä ja
useimmissa muissa liitoissa likaiset temput, kuten nivusiin lyöminen, pureminen
ja silmien tökkiminen, on kielletty. Ne johtavat hylkäykseen. Laji on silti väkivaltainen, koska
voiton saa joko tyrmäämällä vastustajan tai saamalla hänet luovuttamaan hakkaamalla mattoa.
Tasatilanteessa tuomarit valitsevat voittajan. UFC:hen halutaan, koska esille
pääsevät tappelijat tienaavat hyvin.

Suomessa toimii kaksi liittoa, Suomen vapaaotteluliitto ja Shooto Finland. Ne
järjestävät ympäri maata pienehköjä tapahtumia, joissa tappelee kotimaisia ja
ulkomaisia vieraita. Potkunyrkkeilyn kaltaiset lajit keräävät meillä jatkuvasti
lisää yleisöä ja vapaaottelu on sekin kasvava laji. Ihmiset pitävät salaa väkivallasta. Se on hyvä markkinarako UFC:n kaltaiselle tuotteistetulle viihteelle, joka mahdollistaa rähinästä nauttimisen turvallisessa ympäristössä.

Vapaaottelussa on ilmeiset vaaransa. Stanmyren mukaan osanottajien riskejä
saada aivovammoja ei ole kunnolla tutkittu. Ongelmat johtuvat lajin väkivaltaisuuden
lisäksi aukottoman yhtenäisen säännöstön puutteesta. Vapaaotteluorganisaatioita
riittää, eikä harjoituksissa ja otteluissa toimita samalla tavalla.
Ongelmat keskittyvät rapakon taakse, koska siellä on satoja pieniä promootioita,
joista osa seuraa omia sääntöjään. Turvallisuudessa on otettu edistysakeleita, mutta ottelijoilla ei ole vieläkään pääsuojia. Vapaaottelun tuleva leviäminen riippuu ennen kaikkea sen tekemistä myönnytyksistä.