Venus in Furista
Roman Polański (s. 1933) on kiistelty ohjaaja, jonka elokuvissa kuvataan perversioita ja ihmisen pimeää puolta. Hollywoodissa mainetta niittänyt Polański tunnusti vuonna 1978 sekaantuneensa alaikäiseen tyttöön ja joutui pakenemaan Yhdysvalloista. Hän ei joutunut vankilaan, mutta on joutunut elämään pitkään Ranskassa. Hänen parhaat filminsä, kuten Inho (1965) ja Chinatown (1974), ovat pedofiiliskandaalia edeltävältä ajalta. Viime aikoina Polański on kuitenkin ohjannut kaksi hyvää elokuvaa, Carnagen (2011) ja Venus in Furin (2013), joista ensimmäisestä kirjoitin aiemmassa merkinnässä.
Siinä missä Polańskin 2000-luvun elokuvat Pianisti (2002) ja Oliver Twist (2005) ovat pöhöttyneitä, kaksi hänen uusinta ohjaustaan hyötyvät pienemmistä puitteista. Ne ovat näytelmällisiä. Venus in Fur perustuu löyhästi Leopold von Sacher-Masochin romaaniin Venus turkiksissa (1869), joka on omaelämäkerrallinen tarina naisen orjaksi lupautuvasta miehestä. Elokuvassa seurataan Thomas Novacheckia (Mathieu Amalric). Hän on sovittanut romaanin näytelmäksi ja etsii pääosaan sopivaa naista. Koe-esiintymiseen myöhässä saapuvan Vanda Jourdainin (Emmanuelle Seigner) ja kirjailijan välille muodostuu eroottinen leikki.
Fakta ja fiktio sekoittuvat Venus in Furissa kiehtovalla tavalla. Siinä on yhdellä tasolla kyse ohjaajan ja näyttelijän välisestä suhteesta, jossa ensimmäinen on dominoiva ja jälkimmäinen dominoitava. Tätä korostaa muun muassa se, että sen naispääosan esittäjä Seigner on Polańskin vaimo. Novacheck muistuttaa puolestaan Polańskia nuorempana. Tämä herättää ajatuksia. Nuorista naisista (ja tytöistä) aina kiinnostunut Polański leikkii katsojan odotuksilla.
Novacheckin ja Seignerin esittämät hahmot antautuvat näytelmälle, mutta todellisuus häiritsee heitä. Kännykät pirisevät ja Vanda vaikuttaa näytelmän ulkopuolella typerältä bimbolta. Roolin sisään mennessään hän on kuitenkin täydellinen. Novacheck kieltää näytelmän kertovan itsestään, mutta katsoja tietää hänen valehtelevan. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, että vaikka ohjaaja pitää Vandaa typeryksenä, tämä anelee naista jäämään ja viemään näytelmän loppuun.
Novacheckin paljastetaan elävän turvallisessa avioliitossa, joka ei täytä hänen tarpeitaan. Hän on ilmeisen kiinnostunut sadomasokismista ja etsii tämän pitkään piilossa pysyneen halun toteuttavaa naista. Venus in Furissa on kyse todellisuuden ja fantasioiden sovittamattomuudesta. Välillä tätä korostetaan liikaa. Sekä romaanin että näytelmän nainen on nimeltään Vanda. Polański vihjailee, että koe-esiintymiseen tullut seksikäs nainen on Novacheckin mielikuvituksen tuotetta. Illuusiota ei riko edes se, että teatterin lavasteet ovat aiemman näytelmän peruja. Sellainen on lavan sivussa jököttävä kreikkalainen pylväs, ilmeinen fallossymboli. Siihen ohjaaja jätetään elokuvan lopussa sidottuna ja nöyryytettynä.
On selvää, että taiteilijat käyttävät taiteessaan omia kokemuksiaan, vaikka heidän työnsä eivät olisikaan omaelämäkerrallisia. Tämä on Polańskin Venus in Furin eräs sanoma. Seksuaalisen turhautumisen kanssa eläminen ja sen käsitteleminen näkyy hänen elokuvissaan. Rikkaan tuotannon pelkistäminen pelkästään tähän freudilaiseen tulkintaan olisi kuitenkin turhaa. Siinä on muutakin. Carnagessa ja Venus in Furissa ohjaaja antaa tilaa näyttelijöille.
Polański ehdottaa, että seksuaalisuus on luova ja tuhoava voima. Sacher-Masochin romaani on varmasti joidenkin tulkitsijoiden mukaan seksistinen ja naista halventava. Tämä näkemys otetaan myös filmissä esiin Jourdainin suulla. Novacheck kieltää naisen väitteet, mutta ei erityisen vakuuttavasti. Hän tuntuu ymmärtävän niiden takana piilevän totuuden. Kirjailija haluaa joutua alistetuksi, mutta alistaa samalla toista. Hänen naiskuvansa on keskenkasvuinen ja yksipuolinen.
Aivan kuten Carnage, Venus in Fur on ajatuksia herättävä, provosoiva ja hyvin näytelty. Molemmat on sovitettu näytelmistä. Venus in Fur kertoo roolileikeistä. Mies ja nainen leikittelevät toisillaan ja ottavat rooleja. Elokuva ei ole erityisen nykyaikainen. Sen juuret ovat selvästi 1800-luvulla, eikä se pysty sanomaan mitään uutta tämän päivän seksuaalisuudesta. Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska filmi on kiehtova. Se pistää ajattelemaan. Parisuhteisiin on aina liittynyt Venus in Furissa kuvattuja valtapelejä.