Virtual Boysta
Nintendo on vastuussa videopelien historian eräistä suurimmista menestyksistä ja kömmähdyksistä. Kiotolaisen valmistajan jääräpäisyys on pitänyt sen pinnalla tunnetusti nopealiikkeisellä alalla. Se on kuitenkin johtanut myös epäonnistumisiin. Niistä tunnetuin on Nintendon haluttomuus siirtyä käyttämään konsoleissaan CD-formaattia. Se teki yhteistyötä Sonyn ja Philipsin kanssa CD-laajennuksen kehittämisestä Super Nintendolle. Pitkällä olleen projektin lyhytnäköinen lopetus johti Nintendon pahimman kilpailijan, PlayStationin, syntyyn.
Vielä Nintendon viidennen sukupolven konsoli Nintendo 64 käytti vanhanaikaisia kasetteja. Ne mahdollistivat lyhyemmät latausajat, mutta pakottivat julkaisijat perimään peleistä korkeampia hintoja. Kaseteille ei myöskään voinut tallentaa pitkiä välianimaatioita tai kunnollista ääninäyttelyä, vaikka ne olivat nousemassa suosioon. Konsolisukupolven laitteista Sega Saturn julkaistiin marraskuussa 1994, PlayStation joulukuussa 1994 ja Nintendo 64 kesäkuussa 1996. Nämä konsolit taistelivat markkinaosuuksista verisesti.
Viidennen polven väliinputoajia, 3DO Interactive Multiplayeria, Atari Jaguaria ja Virtual Boyta, ei juuri mainita. Ne epäonnistuivat täydellisesti. Nintendon kehittämä kannettavan ja kotona pelattavan konsolin välimuoto Virtual Boy tuli kauppoihin heinäkuussa 1995. Sen suunnitteli Game & Watchin ja Game Boyn kaltaisista läpimurtolaitteista vastuussa ollut Gunpei Yokoi. Virtual Boyn tarkoitus oli vahvistaa Nintendon asemaa tärkeänä innovaattorina ja laajentaa pelimarkkinoita toiseen suuntaan. Uuden laitteen ei pitänyt korvata valtavasta suosiosta nauttinutta Game Boyta, tai tulevaa Nintendo 64:ää, vaan avata niiden välille uusi alue.
Yokoi ja hänen tiiminsä keskittyivät teknologiaan. Nintendo teki sopimuksen amerikkalaisen Reflection Technologiesin kanssa sen kehittämän heijasteteknologian käytöstä. Computer and Video Gamesin Virtual Boy -historiikissa yhteistyön tuloksena syntynyttä näyttöä kuvaillaan eksentriseksi. 50 kertaa sekunnissa pyörinyt peili heijasti LED-valot pelaajan verkkokalvoille. Tavoitteena oli luoda illuusio kolmiulotteisesta animaatiosta joka rullasi käyttäjän silmien edessä.
Kiire pahensi Virtual Boyn ongelmia. Nintendo panosti kotikonsoliinsa, eikä ehtinyt valmistaa Virtual Boylle pelejä. Kireän aikataulun takia Yokoin visioima laite jäi konseptin asteelle. Se julkaistiin puolivalmiina ja ilman kunnollista tukea. Virtual Boy oli paristoilla toiminut kolmijalka. Sen grafiikka oli säästösyistä valittujen LED-valojen takia punaista. Pelit aiheuttivat fyysisiä vaivoja, kuten päänsärkyä, eikä ohjekirjaan painettu varoitus, jonka mukaan liiallinen pelaaminen saattoi johtaa silmävammoihin, johtanut luottamukseen ja kassakoneen kilinään.
Noin 180 dollarin hintainen Virtual Boy myi lopulta kohtuulliset 770 000 kappaletta. Se tuotti Nintendolle tappiota ja johti Yokoin potkuihin. Yokoi pysyi silti lämpimissä väleissä entiseen työnantajaansa, vaikka perusti kilpailevan konevalmistaja Bandain. Virtual Boylle ilmestyi vain 22 peliä. Laitetta ei julkaistu Euroopassa, ja siitä on tullut harvinaisuus ja keräilykohde. Nintendo epäonnistui suunnittelun lisäksi Virtual Boyn markkinoinnissa. Virtuaalitodellisuutta ylistäneet kalliit mainokset eivät olleet hyviä. Blockbuster vuokrasi Virtual Boyta kymmenellä dollarilla. Kampanja ei toiminut, kun useimmat palauttivat konsolin kauppaan sitä ostamatta.
Kuluttajat luottivat 1990-luvun puolivälissä Nintendon peleihin, joten Virtual Boyn täydellinen floppaaminen oli monelle yllätys. Hanskat heitettiin sen suhteen tiskiin nopeasti, vaikka sen mainostamiseen käytettiin kymmeniä miljoonia dollareita. Projekti ei kuitenkaan ollut täysin hyödytön. Nintendo oppi etenemään jatkossa varovaisemmin ja käytti Virtual Boyn ohjainta uuden vuosituhannen GameCube-konsolinsa ohjaimen mallina. Virtual Boyta ympäröinyt negatiivisuus muistuttaa Wii U:n kompurointia 2010-luvulla. Kone ei edustanut selvästi uutta konsolisukupolvea, vaan jäi väliinputoajaksi vanhan ja uuden tekniikan välille. Arpominen sai pelaajat ja ulkopuoliset kehittäjät ymmälleen. Molemmat päättivät tukea selkeämpiä alustoja.
Virtual Boy oli ja on Nintendon suurin hiljattainen fiasko. Konsoli epäonnistui jo kabineteissa. Nintendon presidentti Hiroshi Yamauchi ei antanut muiden kuin johtamansa yhtiön kehittää pelejä laitteelle. Julkaisupelit eivät olleet hyviä, minkä lisäksi ne aiheuttivat pahoinvointia ja päänsärkyä. Yokoi epäonnistui Virtual Boyn suunnittelussa, mutta samalla on selvää, että Nintendo luovutti sen suhteen liian nopeasti, eikä antanut Yokoille aikaa kehittää parempaa laitetta. Virtual Boyn valmistus lopetettiin puoli vuotta sen julkaisun jälkeen. Nintendo 64 kävi kaupaksi, mutta Virtual Boy oli kipeä muistutus siitä, ettei omaperäisyys aina johda tuloksiin.