MinäKertoja
MinäKertoja

Hei jännittäjätyyppi, näin sinusta tulee hyvä esiintyjä

”Kirjoittaminen oli eri asia kuin puhuminen.”

-Taina Latvala: Arvostelukappale (2007)

Kun olin pari viikkoa sitten esiintymässä Vimpelin kirjastossa, haastattelijani luki ääneen pari pätkää muun muassa esikoiskirjastani Arvostelukappaleesta. Silloin kuulin pitkästä aikaa tuon yllä olevan lauseen, joka sopii erinomaisesti tämän postauksen motoksi.

Esikoisteokseni ilmestyi syyskuussa 2007.

Kirjan julkaisuun liittyy paljon tunteita kuohuttavia hetkiä. Näitä ovat muun muassa esiintymistilanteet yleisön tai kameroiden edessä. Nämä tuokiot eivät ole aina helppoja, sillä esiintyminen ihmisten edessä poikkeaa täysin kirjailijan varsinaisesta työstä eli siitä, että hän istuu yksinään koneen ääressä (usein ahdistuneena, meikittömänä ja epätoivoisena).

Monia esiintymistilanteet myös jännittävät. Miten puhua ihmisille kiinnostavasti omasta kirjastaan, jonka itse tuntee läpikotaisin? Miten välittää muille ne innostuksen ja inspiraation tunteet, jotka tuorein kirja on itselle antanut?

Viime viikkoina ja kuukausina olen esiintynyt muun muassa Ylen Aamun kirjassa, yläasteen luokkakokouksessa, Turun kirjamessuilla, Herättäjän kirjakaupassa Lapualla, Vimpelin kunnankirjastossa, Vaasan kaupunginteatterin lehdistötilaisuudessa, Vaasan lyseossa sekä Porvoossa Teljän kirjallisuuspäivillä.

Nykyään en enää kauheasti jännitä vaikkapa vierailuja kirjakaupoissa tai kirjastoissa. Esimerkiksi Vimpelin kirjastovierailu sujui aivan loistavasti – ja erityisen onnellinen olin isosta yleisömäärästä. Esiintymiskokemusta minulle on karttunut sen verran, että tiedän jo osaavani puhua ja muodostaa lauseita. Olenhan osannut tehdä niin jo suunnilleen yksi- tai kaksivuotiaasta lähtien.

Luin ääneen uusinta kirjaani Vimpelin kirjastovierailulla. KUVA: Katariina Matilainen

Televisio- ja radioesiintymisiä jännitän edelleen, mutta jännitys ei ole koskaan lamaannuttavaa. Kertaakaan ei ole käynyt niin, että olisin mokannut suorassa lähetyksessä, joutunut häpeämään ja muuttamaan Norjaan. Toisinaan olen suoriutunut jopa hämmästyttävän rennosti. Parhaimmillaan televisiossa esiintyminen voi olla yhtä aikaa jännittävää, antoisaa ja todella hauskaa. Paras palaute oli, kun kerran Uutisvuoto-vierailuni jälkeen eräs kollega totesi minulle: ”Sä sopisit televisioon!”

Joskus on käynyt niin, että jännitys on osoittautunut myös hyödylliseksi toveriksi. Pieni – tai vähän isompikin – adrenaliiniryöppy voi tuoda esiintymiseen sopivanlaista draivia ja vetoa. Eivätkä muut välttämättä huomaa lainkaan esiintyjän jännitystä.

Ajattelin listata synnynnäisten jännittäjien iloksi joitakin vinkkejä, joilla esiintymistilanteista voi selvitä. Ja elämästä muutenkin. Näitä neuvoja voi soveltaa varmaanki ihan kaikkeen. Rakkauteen. Ystävyyteen. Häihin. 50-vuotisjuhliin. Ensitreffeille.

Signeerasin Venetsialaisia Herättäjän kirjakaupassa. Kiitos kuvasta Krisse!

1. Älä kieltäydy (esiintymis)tilanteista.

Nuorempana välttelin esiintymisiä parhaani mukaan. Selvisin koko yliopiston läpi niin, että pidin vain YHDEN esitelmän seitsemän vuoden aikana. Tämä on varmasti jonkinlainen ennätys. Jos jollakin kurssilla piti valita ”alustuksen” (hyi!) ja esseen välillä, valitsin aina esseen. Seminaareihin liittyvien opponointien lisäksi esiinnyin yliopistovuosina luokan edessä vain pakollisella ruotsin kurssilla, jolla täytyi pitää esitelmä ruotsiksi. Se oli hirveää. Aiheeksi valitsin ”kreativt skrivande”.

Esikoiskirjailijavuonna minua pyydettiin kerran puhumaan kirjoittamisesta nuorelle yleisölle. Vastasin sähköpostiin nopeasti, että en valitettavasti ollut kaupungissa. Olin 24-vuotias ja erittäin paniikissa.

Se oli elämässäni lähestulkoon ainoa kerta, jolloin en ole puhunut totta, ja se vaivaa minua edelleen. Enää en tekisi niin. Hyvin todennäköisesti en myöskään kieltäytyisi mahdollisuudesta puhua kirjoittamisesta nuorille ihmisille. Nykyään olen kuin Jim Carreyn näyttelemä hahmo elokuvassa Yes Man (2008). Vastaan kaikkeen kyllä.

KYLLÄ!

2. Valmistaudu hyvin.

Viime aikoina olen esiintynyt paljon uusimman kirjani tiimoilta. KUVA: Otava.

Selvitä etukäteen, millaiseen tilaisuuteen olet menossa esiintymään. Millaisessa paikassa ja tilassa esiinnyt, kuinka paljon yleisöä on mahdollisesti tulossa, keitä muita esiintyjiä on estradilla, mikä on tilaisuuden teema, onko sinulla haastattelija vai vedätkö koko shown yksin. Itse toivon usein paikalle haastattelijaa, ja aina toiveeni on kuultu.

Joskus voi olla mahdollista, että saat nähdä joitakin kysymyksiä etukäteen. Kätevä keino valmistautua esiintymiseen on mutista vastauksia ääneen suihkussa tai tiskatessa. Älä kuitenkaan kuluta liikaa vettä. Muista planeettamme tila.

Puheita ja esitelmiä varten olen useimmiten laatinut tukisanalistan, jonka olen ottanut mukaan esiintymistilanteeseen. Tuohon listaan ei kannata kirjoittaa liian pitkiä lauseita, sillä H-hetkellä et välttämättä ehdi niitä lukea. Voi myös olla, että silmäsi eivät pysy rivillä jännityksen vuoksi.

Virallisemmat juhlapuheet olen useimmiten kirjoittanut kokonaan paperille ja lukenut tekstin ääneen (rentoa sävyä tavoitellen).

3. Älä valmistaudu liikaa.

Esiinnyin lauantaina Porissa Teljän kirjallisuuspäivillä. Tapahtuman teemana oli ”hyvinvoiva kepeys”. (Pari läheistäni alkoi nauraa, kun kerroin, että minua oli pyydetty Poriin puhumaan ilosta ja kepeydestä. Olin varmaan valittanut heille puhelimessa kaikesta mahdollisesta puolen tunnin ajan.)

Olin kuitenkin onnellinen, että minua oli pyydetty yhdeksi panelistin kirjailijaksi. Sain nähdä kysymykset ja aiheet etukäteen. Kun matkustin perjantai-iltana junalla Poriin, kävin kysymyksiä läpi ja kirjoitin vastauksia muistiin koneella. En kuitenkaan ruvennut opettelemaan vastauksia ulkoa, tietenkään. Täytyyhän minunkin nukkua. Ja lisäksi esiintymisestä tulee spontaanimpaa ja luontevampaa, kun kaikki ei ole läpikotaisin harjoiteltua.

4. Tee vaatteita koskevat päätökset ajoissa.

Kerroin kirjastani Taiteiden yön salongissa Helsingissä Otavan kirjakaupassa. Kiitos kuvasta isosisko!

Suosittelen esiintymistilanteisiin vaatteita, joissa sinulla on itsevarma olo. Sellaisia on pakko löytyä. Minulla on itsevarma olo esimerkiksi mustassa festarihatussa, jonka ostin Ilosaarirockista toissa kesänä. Tuossa hatussa minulla ei ole koskaan huonoa hiuspäivää.

Televisioon ei kannata pukea paitaa, joka on täynnä raitoja tai pieniä ruutuja. Se näyttää levottomalta tv-ruudulla.

Jos harkitset esimerkiksi mustien sukkahousujen käyttämistä hameen kanssa, kannattaa tsekata sukkikset PÄIVÄNVALOSSA ja tarkistaa, etteivät ne ole täynnä pientä valkoista nukkaa. Nimim. Been There, Done That.

5. Älä vedä roolia, ellet ole todella hyvä näyttelijä.

Usein ihmiset neuvovat esiintyjää: ”Ole vain oma ihana itsesi.” Mutta entä jos kyseinen henkilö ei ole ihana juuri sinä päivänä tai entä jos hän ei edes tiedä kuka hän on?

Siispä kannattaa ajatella mieluummin niin päin, ettei ainakaan sortuisi vetämään mitään kiusallista roolia. Itselleni tämä on sikäli helppoa, että minä en yksinkertaisesti OSAA näytellä. Jos minulla on epäcool olo, en osaa esittää coolia ja itsevarmaa. En myöskään osaa kätkeä tunteitani. Kun pidin itsenäisyyspäivän juhlapuheen Lapualla vuonna 2012, itkin melkein koko puheen ajan. Aluksi minua hävetti suunnattomasti, mutta lopulta tajusin että muutkin liikuttuivat ja itkivät ja että se oli heille puhdistava kokemus.

Viime kesänä pidin puheen Lapualla luokkakokouksessa, jossa oli paikalla 92 ihmistä yläastevuosilta. Minua jännitti aivan valtavasti. Eräs kokenut esiintyjä oli neuvonut minua tunnustamaan jännitykseni heti puheen alussa. Niin tein, ja se helpotti.

Kuva ei liity tapaukseen. Se on otettu Dubrovnikin vessassa Helsingissä. Julkaisen kuvan vain siksi, että pidän tuosta paljettipaidasta.

6. Saavu paikalle ajoissa.

On tuskin mitään inhottavampaa kuin juosta hiki hatussa esiintymään, otsa kiiltvänä ja punaisena.

Ei näin.

Varaa tarpeeksi aikaa kotoa lähtemiseen. Hyväksy, että esimerkiksi Helsingissä paikasta toiseen siirtymiseen pitää varata vähintään PUOLI TUNTIA. Kymmenen minuuttia ei riitä mihinkään, vaikka asuisit ydinkeskustassa ja esiintymispaikka olisi puolen kilometrin päässä.

7. Ajattele, että yleisö on sinun puolellasi.

Tämän neuvon olen kuullut usein. Yleisö haluaa sinun onnistuvan! Ihmiset toivovat, että esitys sujuu hyvin (ainakin ne, jotka ovat mukavia ja hyväsydämisiä. Ja useimmat ovat).

8. Kuuntele, mitä kysytään (ja vastaile rauhallisesti)

Kun lähdin abiturienttikeväänä ylioppilaskirjoituksiin, isäni antoi minulle aamulla rohkaisevan halauksen ja sanoi: ”Lue tarkasti mitä kysytään.”

Tuota neuvoa voi soveltaa muihinkin elämän tärkeisiin tilanteisiin, kuten haastatteluihin. Kuuntele rauhallisesti, mitä haastattelija kysyy. Vastaa sitten.

Muista kuitenkin, että haastattelutilanteissa ei ole pakko vastata aivan kaikkeen mitä sinulta kysytään. Ihmiset voivat nimittäin kysyä ihan mitä tahansa. Joskus joku voi udella liian vaikeita tai henkilökohtaisia asioita. On hyvä miettiä etukäteen, mistä kaikesta on valmis puhumaan.

9. Älä vertaa itseäsi muihin

Tältä näytin 24-vuotiaana esikoiskirjailijana. KUVA: Hannu Ranta.

Kirjailijan uran alussa jännitin esiintymisiä enemmän kuin nykyään. Haastattelut toimittajien kanssa sujuivat hyvin, mutta esiintymistilanteet hermostuttivat. Jälkikäteen olin usein pettynyt silloiseen jäykkään olemukseeni ja siihen, että oikea pulppuava personallisuuteni tuntui katoavan saman tien kun astuin lavalle. Tilalle oli ilmestynyt totinen nuori kirjailija, joka puhui kirjoittamisesta vakavasti eikä saanut yleisöä nauramaan. Kauheinta oli esiintyä sellaisten konkarikirjailijoiden jälkeen, jotka olivat haastateltavina hulvattomia kuin stand up -koomikot.

Yllätyinkin, kun yksi näistä konkareista kertoi joskus jännittäneensä esiintymisiä niin paljon, että oli joutunut oksentamaan ennen esiintymistä (vai oliko hän joutunut poistumaan lavalta kesken esiintymisen oksentamaan?) Niin tai näin, noin pahaa tilannetta minulla ei koskaan ollut. Vuosien kuluessa kyseinen kolleganikin pääsi esiitymisjännityksestä yli. En enää muista, miten se tapahtui. Olikohan kyseessä vain päätös? En jaksa enää jännittää. Nyt se saa luvan loppua!

Tuo tunne minulla on usein ollut. En jaksa jännittää, joten en käytä siihen energiaani.

10. Ota vastaan palautetta.

Esikoiskirjailijasyksynä sain eräältä WSOY:n myyntihenkilöltä hyvän neuvon: on hyvä katsoa yleisöön, kun sinua haastatellaan.

Omasta mielestäni olen kehittynyt katsekontaktin luomisessa, kuten esiintymisessä yleensäkin. Hyvän esiintymisen jälkeen on sellainen olo, että on todella voittanut itsensä.

Onnistuneet esiintymiset vaativat vain uskallusta harjoitella ja mennä jännittäviin tilanteisiin. Seurava kerta on aina helpompi!

”Sometimes what you’re most afraid of doing will set you free.”

-Robert Tew

PS: Odotan jo innolla seuraavia esiintymisiäni Helsingin kirjamessuilla. Astun lavalle perjantaina klo 13 (Otavan osasto) ja klo 14 (Esplanadi-lava). Tervetuloa kuuntelemaan ja juttelemaan!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä tapahtuu Venetsialaisten jälkeen?

Tänään on juhlittu suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivää. Nyt onkin siis mainio hetki puhua siitä, millaiset tunnelmat minulla on ollut viidennen kirjani ilmestyttyä. Venetsialaiset-romaanini näki päivänvalon elokuun puolivälissä, ja sen jälkeen koko elämäni on…

Kirjailija juhlii jo Venetsialaisia

Tämän viikon lauantaina eri puolella Suomea vietetään venetsialaisia, veden, tulen ja valon juhlaa. Tuona iltana ihmiset kokoontuvat mökeille, rannoille ja vesistöjen äärelle juhlistamaan kesän loppua ja huvilakauden päättäjäisiä. Minä puolestani olen juhlinut Venetsialaisia jo kaksi…

Flow on tehnyt vaikutuksen herkkään festarikävijään

Kai vielä saa sanoa pari sanaa omasta Flow-kokemuksestaan? Menin festareille perjantaina aika onnellisessa mielentilassa: tuorein romaanini Venetsialaiset oli juuri edellisenä päivänä tullut painosta. Ja yhä, muutamia päiviä jälkeenpäin, mieleeni tulvii välähdyksiä keikoista, tanssivista ihmisistä, nuorista…

Tottelemattomuus saa itkemään

Whenever I’m alone with you You make me feel like I am young again Whenever I’m alone with you You make me feel like I am fun again -The Cure: Lovesong (san. Robert Smith) Tiedätkö…

Hyödyllisiä sijaistoimintoja romaanikirjailijalle

Elokuussa ilmestyvä romaanini Venetsialaiset on jo edennyt siihen pisteeseen, että olen saanut luettavakseni kirjan vedokset. Kävin torstaina Otavalla ja koskettelin tuota puhtaanvalkoista pinkkaa kuin jotakin arvokasta pergamenttia 200-luvulta eKr. Lähtiessäni törmäsin tuttuun Otavan kirjakaupan myyjään,…

Olisinpa tiennyt, että rohkeus ei välttämättä kasva iän mukana

It takes a long time to become young. -Pablo Picasso Tänä viikonloppuna on tullut mietittyä paljon nuoruutta. Katukuvassa vilisee valkolakkeja, somefiidi täyttyy ylioppilasruusuista ja vastavalmistuneiden hymyistä, haikeat vanhemmat julkaisevat varttuneiden vauvojensa kuvia. Twitterissä ihmiset kirjoittavat…

Romaani edistyy Pohjanmaan Rivieralla

”Being a writer is like having homework every night for the rest of your life.” -Lawrence Kasdan Rakkaat ystävät ympäri maailmaa, lähetän teille kirjaimellisesti lämpimiä terveisiä autosta. Vietin juuri pitkän viikonlopun Lapualla mieheni kanssa, matkalaukku…

Taiteilijan ei ole pakko kärsiä

Marttyyri sanoo: ”Elämä on kärsimystä.” Veijari sanoo: ”Elämä on kiinnostavaa.” -Elizabeth Gilbert: Big Magic – Uskalla elää luovasti (suom. Laura Beck) Olen viime aikoina potenut lievää alakuloa. En usko, että voin laittaa kaikkea flunssainfernon piikkiin,…

Kölnistä saat ikuisen ystävän

Rakas lukija, olen viime aikoina editoinut elokuussa ilmestyvää romaaniani Venetsialaiset. Kirja on valloittanut suurimman osan aivokapasiteetistani, ja sen vuoksi teen melkein kaiken viiveellä. Vastaan sähköposteihin viiveellä. Herään viiveellä. Syön aamupalaa klo 12.30. En muista, olenko…

Kölnin tuomiokirkko näki minut nuorena

”Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen olen ajanut hiomavaunulla sumuisena aamuna olen seissyt laiturilla kolme ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon (–)” -Ultra Bra: Minä suojelen sinua kaikelta (san. Anni Sinnemäki)☆ Tässä kauniissa sitaatissa mainituista aktiviteeteista olen suorittanut…