Olisinpa tiennyt, että rohkeus ei välttämättä kasva iän mukana

It takes a long time to become young.

-Pablo Picasso

Tänä viikonloppuna on tullut mietittyä paljon nuoruutta. Katukuvassa vilisee valkolakkeja, somefiidi täyttyy ylioppilasruusuista ja vastavalmistuneiden hymyistä, haikeat vanhemmat julkaisevat varttuneiden vauvojensa kuvia.

Twitterissä ihmiset kirjoittavat viestejä nuorelle itselleen hashtagilla #olisinpatiennyt.

Kyseinen somekampanja lähti liikkeelle psykoterapeutti Maaret Kallion jutusta, joka julkaistiin Helsingin Sanomien Torstai-liitteessä. Artikkelissaan Kallio haastattelee viittä julkisuuden henkilöä heidän nuoruudestaan ja kysyy, mitä he haluaisivat sanoa nuorelle itselleen.

Monet juttua seuranneet someviestit ovat olleet liikuttavia ja samaistuttaviakin. Karita Tykkä julkaisi Instagramissa rippikuvansa ja kirjoitti toivovansa, että olisi 15-vuotiaana tiennyt, “ettei herkkyys ole heikkous”. Tuota lausetta yritän takoa päähäni edelleen.

Tänään aurinkoisena sunnuntaipäivänä tuli tunne, että olen valmis kirjoittamaan oman viestini.

KIRJE NUORELLE TAINALLE

Ole iloinen siitä, että olet vasta aikuisuutesi alussa. Olet vapaa kolmenkympin kriiseistä ja juonteista suupielissä. Yrittäjäeläkevakuutusten miettiminen ei vielä kuulu arkipäivääsi.

Silti minusta tuntuu, että stressaat liikaa. Älä menetä yöuniasi yhden sanakokeen takia. Det ska gå bra.

Äläkä hyvä ihminen opettele koulukirjoja ulkoa kokeita varten!  Tärkeintä on, että ymmärrät sisällön.

Miksi ylipäätään tuhlaat niin hirveästi aikaa esimerkiksi biologian- tai maantiedonkokeisiin, derivointiin ja todennäköisyyslaskuihin? Nuo aiheet eivät edes kiinnosta sinua. Et ole koskaan halunnut tietää, millä todennäköisyydellä nostat korttipakasta padan.

Kaikesta ei tarvitse saada kymppiä. Myös 9- on ihan ok.

Ota rennommin. Sinusta tulee ylioppilas, lupaan sen. Keskiarvosi on kuitenkin 9.8.

Älä myöskään stressaa autokoulusta niin kamalasti. Se tulee olemaan elämäsi vaikein koulu, koska se vaatii käytännön taitoja joita sinulla ei valitettavasti ole. Mutta sekin ahdistus menee ohi. Kaikki menee ohi.

Ei kannata itkeä, vaikka et läpäisisi inssiä ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla onnistut varmasti! Vuosia myöhemmin tulet huomaamaan, että et edelleenkään osaa ajaa autoa, ja sekin on ihan ok.

Ratikalla pääsee kivasti paikasta toiseen. Ja kolmikymppisenä sinulla on käytössäsi tätisi vanha polkupyörä, jonka rungossa lukee Peugeot ja joka on hankittu Saksasta 1980-luvulla.

Uskaltaudu pois mukavuusalueiltasi, vaikka vähitellen hivuttautumalla.

Älä jää pois festareilta vain siksi, että et siedä liian kovaa musiikkia. Osta kunnon korvatulpat, ne auttavat.

Sinun ei ole muuten mikään pakko nukkua teltassa. Voit mennä hotelliin ja yöpyä siellä yksiksesi, vaikka kaikki muut iloitsisivat leiritunnelmasta ja Trangia-keittimistä.

Sinä et koskaan tule nauttimaan minkäänlaisista eräretkistä, ja välttelet intohimoisesti paikkoja joissa tarvitaan kumisaappaita. Näin on oleva aina.

Olet sydämeltäsi pikkukaupungin tyttö, mutta viihdyt isommissakin paikoissa. Saat Helsingistä uusia ystäviä, joiden kanssa käyt tanssimassa Ale-pubissa, Tiikerissä, Lost & Foundissa ja myöhemmin Loosessa. Löydät ympärillesi ihmisiä, joiden kanssa voit nauraa, paistaa lettuja, syödä puolikkaan purkin hunajaa.

Ystäviesi seurassa voit antaa kyynelten tulla. Heille voit näyttää sen surun jota mukanasi kannat.

Mutta muista, että kaikista ei välttämättä tule sinun ystäviäsi.

Hyväksy, että kaikki eivät pidä sinusta, etkä välttämättä ikinä saa tietää syytä. Toisinaan luulet, että se johtuu pirteästä ulkokuorestasi, toisinaan siitä että välttelet alkoholia, tai ehkä siitä että vaikutat olevan vain liian hyvällä tuulella.

Älä tuhlaa energiaasi näiden asioiden miettimiseen.

On tärkeää ymmärtää, että kukaan ei rakasta sinua ihan samalla tavalla kuin äiti ja isi. Vaikka olisit kuinka kiltti ja kiva, et pysty miellyttämään kaikkia.

Sitä sinun ei kannata edes yrittää, sellainen vie liikaa voimia.

Ole oma itsesi äläkä jännitä ketään.

Yritä luottaa ihmisiin, mutta älä kerro kaikkea heti.

Joudut hyväksymään, että osa ihmisistä ei jää elämääsi ikuisesti. He kantavat sinua hetken matkaa, opettavat sinulle jotakin ja päästävät sitten irti.

Voi olla, että mätkähdät maahan aivan yllättäen, varoittamatta.

Joudut itkemään ja pettymään. Se kuuluu elämään.

Aika parantaa, mutta voit joutua odottamaan haavojen umpeutumista. Et unohda helposti, kannat menneisyyttä mukanasi, tulet aina olemaan se nainen jolla on leveä hymy ja norsun muisti.

Mutta jonakin päivänä huomaat, että  muisti on tärkein työkalusi. Kaikki, mikä on satuttanut ja raastanut sinua, voikin ajan saatossa muuttua sanoiksi jotka hehkuvat paperilla ja jotka ehkä auttavat muita ihmisiä.

Kirjoittaminen antaa sinulle voimaa.

Voit aina turvautua tarinoihin ja tietokoneen näppäimistöön, mutta opettele avaamaan suusi ja pitämään puolesi myös reaalitodellisuudessa.

Liian kiltti ei pidä olla. Kysy itseltäsi, mitä itse haluaisit eniten tehdä äläkä mukaudu muiden odotuksiin.

Sinulla on omat rajasi, piirrä ne tarkasti. Jos et pidä jostakin eleestä tai lauseesta, voit sanoa sen. Älä suojele liikaa toisten kasvoja, he pitävät huolen omasta naamastaan. Kukaan ei hylkää sinua jos suutut, ja jos hylkäävätkin, pärjäät kyllä.

He tulevat takaisin, jos niin on tarkoitettu. Siitähän Barbra Streisandkin laulaa kappaleessa, jonka nimen olen jo unohtanut.

Muista, että kaikki järjestyy.

Mutta ei välttämättä sillä tavalla kuin sinä ajattelit.

Elämä yllättää.

Älä kuitenkaan jää odottelemaan seuraavaa yllätystä, vaan järjestä toimintaa myös itse. Ole rohkea jo tänään, sillä rohkeus ei välttämättä kasva iän mukana. Pakkaa laukkusi, lähde Ateenaan, opettele kyrilliset kirjaimet ja irtaudu kotisatamasta. Ei kannata odottaa sitä hetkeä, jolloin olisit kypsempi, viisaampi, valmiimpi, vahvempi.

Sellaista hetkeä ei välttämättä tule. 35-vuotias nainen voi olla yhtä arka kuin 22-vuotias tyttö. Yritä löytää rohkeus itsestäsi jo tänään.

Toteuta unelmiasi sellaisena kuin olet tällä hetkellä. Nauti siitä, mitä sinulla nyt on.

Nauti pienestä kodistasi, kirjapinoistasi, cd-levyistäsi, Ultra Bran lauluista, raasusta Peony-merkkisestä matkatelevisiosta joka jonakin päivänä viedään roskalavalle.

Nauti seeprakuvioisista sukkahousuistasi, jotka sopivat niin mainiosti tanssilattialle. Yhtenä päivänä huomaat raitojen haalistuneen.

Ole kiitollinen käsistä, jotka silittävät hiuksiasi. Ole iloinen ihmisestä, jonka seurassa voit olla myös ilman meikkiä.

Facebook-kaverini muistutti tänään rakkauden merkityksestä päivityksessään. Siitä tuli mieleeni neuvoista tärkein:

Rakasta koko sydämestäsi ja näytä, että rakastat.

Sitä et koskaan tule katumaan.

Halauksin,

Taina joka sinusta tuli

*

PS: Julkaisin Instagramissa lyhyen postauksen, jossa oli muutama pieni elämänohje vastavalmistuneille. Sen (ja uudet haaremihousuni & muita kuulumisia) voit nähdä täältä.