Pienoisnäytelmä Provinssista

Perustuu tositapahtumii, tai ainaki tosi todelle tuntuvii unii

-Paperi T: Sanat

Kesäkuu, aamu. Kolmekymppinen pariskunta, TIINA ja MATTI (nimet muutettu), keskustelevat Provinssirockista. 

M: Ei kai me nukuta sitte missään teltassa siellä?

T: No ei todellakaan. Miten sä edes sellasta kysyt?

M: Eiku mä vaan ajattelin, että onko sulla taas joku sellanen vaihe, että ‘mä en oo eläny tarpeeksi mun nuoruutta ja mä haluun päätyä jatkoille johonkin telttaan Provinssissa’.

T: Eei.

 

Hiljaisuus.

M: Ei me varmaan olla siellä yöhön asti, eihän?

T: En mä usko. Ei ainakaan kovin myöhään.

M: Jos me nimittäin mennään sinne jo kahden maissa päivällä, niin meillähän väsyy jalat, jos me seistään siellä  kakstoista tuntia.

T: Totta.

***

Kaksi kolmekymppistä istuu bussissa, joka vie heidät Törnävänsaarelle. Tiina puhuu puhelimessa ystävänsä kanssa. Hänellä on jalassaan epämuodikkaat lenkkarit, joissa on hyvä kävellä.

T: Arvaa missä mä oon?  — Festaribussissa matkalla Provinssiin!  — Niinpä! Better late than never. (–) No enhän mä nyt ilman korvatulppia lähäre mihinkään. (–) Mä kuulin, että vanhainkodin asukkaitakin on viety sinne. (–) Niin, Kaija Koon keikalle! Ettei me nyt ihan kaikkein vanhimpia siellä olla.

***

Kaksi kolmekymppistä kuuntelee Jenni Vartiaisen keikkaa. Tiina huomaa noin metrin päässä tutun näköisen miehen, joka fiilistelee musiikkia kädet vaimonsa ympärillä.

T: Siis apua. Tuossa on mun ensimmäinen poikaystävä!

Matti ei käänny katsomaan vaan tuijottaa Jenni Vartiaista, jolla on yllään neonkeltainen sifonkitakki ja musta intiaanipäähine.

T: Se on tuo tyyppi, jolla on harmaa paita. Kato nyt sitä.

M: En mä halua.

T: Mikset? Me “tapailtiin” viidennellä luokalla.

Matti ei edelleenkään käänny katsomaan.

T: Voi kuinka suloisesti se pitää vaimostaan kiinni. Ne on lähekkäin koko ajan, fanittaa yhdessä Jenniä.

Matti ymmärtää vihjeen ja ottaa Tiinan kainaloonsa.

***

Kaksi kolmekymppistä on tavannut Provinssirockissa Tiinan kolmekymppisen ystävättären, SANNAN (nimi muutettu). Ruotsalaisduo First Aid Kitin keikka on juuri päättynyt. Tiina tutkailee rypistynyttä festariohjelmaa.

T: Mä haluaisin ehkä nähdä ton Paperi T:n. Voidaanko mennä katsomaan sitä?

S: Kai me voidaan. Mä en vaan yhtään tiedä, kuka se on.

T: Se on ilmeisesti sellainen rap-artisti. Mä oon kuullu siitä paljon kehuja.

Menevät anniskelualueelle, ostavat juomat ja kuuntelevat sieltä käsin Paperi T:n keikkaa. Artistilla on kokomusta asu ja pitkät hiukset. Hän räppää.

“Älä duunaa mitään paskaa, niin ei tuu mitään paskaa.

Älä duunaa mitään paskaa, niin ei tuu mitään paskaa.”

Kolmekymppiset katsovat toisiaan. He näyttävät kiinnostuneilta Paperi T:n sanomasta. Paperi T jatkaa Jumalan peili -nimisen biisin esittämistä, kolmekymppiset seuraavat keikkaa verkkoaidan takaa. Tiina näyttää levottomalta.

T: Hei voidaanko mennä lähemmäksi lavaa? Täs on jotenkin ahdasta, miks me seistään täs aidan takana?

S: Koska tää on anniskelualue.

Tiina miettii hetken, oivaltaa.

***

Kolmekymppiset lipuvat vähitellen lähemmäksi Paperi T:tä. Tutun kuuloinen kappale alkaa soida.

“Taas niissä juhlissa mis aina väärät bileet

Tääl Kalliossa missä tytötki on kivee”

Sanna alkaa jammailla musiikin tahtiin.

S: Mä tiedän tän biisin!

Myös Tiina alkaa tanssia, hänkin tunnistaa Elokuvan tutut sävelet. Matti ei tanssi. Mutta hänen ilmeestään näkee, että hänkin jollakin tavalla pitää kuulemastaan. Tiina heiluttelee käsiään muiden mukana ja hymyilee, katselee lavalle jota aurinko lämmittää. Hänen silmänsä loistavat; juuri tällaista hetkeä hän tuli hakemaan.

Tiina ottaa Matista valokuvan tallentaakseen välähdyksen tästä kaikesta. Paperi T:n Sanat soivat taustalla.

“Nää biisit ei oo susta vaik vähän oiski

Tunnet mut niin hyvin et tiedät etten mä voisi”

 

***

Tiina ja Matti ovat jälleen kahden. Kello on noin 20.10. Matti näyttää tuskaiselta.

M: Mun jalat on aivan sairaan väsyneet.

T: Onko? Voi ei.

Jatkavat kuitenkin vaeltelua. Tiina ottaa Matin kädestä kiinni.

T: Arvaa mikä mua vähän harmittaa.

M: No?

T: Risto soittaa vasta yhdeltätoista.

***

Matti ostaa matkaliput festaribussin kuskilta. Matti ja Tiina istuvat alas, bussi starttaa pian kohti Seinäjoen rautatieasemaa. Tiina näyttää tyytymättömältä.

T: Mä en nähny edes kaikkia niitä lavoja!

M: Mutta mehän nähtiin kaikki ne bändit, jotka me haluttiin. Ja sähän sanoit, että sä haluat mennä kohta saunaan.

T: Niin, JOSSAIN vaiheessa. Mun mielestä vasta sitten voidaan lähteä, kun kumpikin todella haluaa.

Matti on hetken hiljaa, nousee ylös.

M: Selvä. Mennään takaisin.

Poistuvat bussista ja lähtevät kävelemään uudestaan kohti festarialuetta.

***

Tiina ja Matti kuuntelevat hattupäistä muusikkoa, joka soittaa kitaraa sinisten valojen keskellä. Hän on P-K Keränen ja hän esittää oman versionsa Lycke Li:n biisistä I Follow Rivers.

Tiina hyräilee mukana, katsoo sitten Mattia huolestunut ilme kasvoillaan.

T: Ooksä jotenki hermo?

M: E.

Matti tutkailee festariohjelmaa yliluonnollisen kiinnostuneena, kulmat kurtussa. Hän ei kuulosta omalta itseltään.

M: Mä meinaan jäädä kattoon Antti Tuiskun keikan! Se soittaa varttia vaille yks yöllä!

***

Tiina sovittelee aurinkolaseja. Taustalla rämisee jokin meluisa bändi, josta Matti on yhtäkkiä kovin kiinnostunut. Tiina laittaa kasvoilleen valkoiset trendilasit, joissa hän muuttuu ikään kuin toiseksi ihmiseksi.

T: Sopiiko nää mulle?

M: Sopii.

Tiina ei usko vaan kokeilee myös kulta- ja hopeasankaisia aurinkolaseja. Matti puistaa päätään.

M: Nuo valkoiset oli parhaat.

T: Mutta onko näissä UV-suoja?

M: Eiköhän.

Tiina ostaa lasit ja hymyilee.

T: Nyt me voidaan lähteä.

***

Kolmekymppiset juoksevat kohti linja-autoa, jossa lukee “Ala-Härmä”. Kello on noin kymmenen illalla. Kaksi bussikuskia juttelee linja-auton portailla, Tiina ryntää hengästyneenä heidän luokseen.

T: Menöökö tää Lapualle?

K: Ei. Seuraava lähtöö vasta yhyreltä yällä.

Kolmekymppiset näyttävät epätoivoisilta. Toinen kuljettajista hymyilee rennosti.

K: Hypäkkää mun kyytihin. Mä oon ajamas Lapualle joka tapaukses.

***

Tiina ja Matti istuvat minibussissa vierekkäin. Vihreät lakeudet vilistävät ikkunan takana, Simpsiön vuori vartioi heitä.

T: Ihanaa, että me kuultiin vielä se Kygon remiksaus I See Fire -biisistä.

M: Niin oli.

T: Mä oon niin onnellinen, että me saatiin kokea tuo tunnelma, ja kaikki ne bändit! Nyt mä saan ruksata yli yhden kohdan siitä mun Mä en oo koskaan -listasta.

Tiina ottaa heistä melfien kännykkäkamerallaan. He painavat päänsä yhteen ja hymyilevät linssille. Tiinalla on nyt uudet valkoiset lasit, joita hän käyttää vaikka on hämärää.

T: Oli hyvä, että jäätiin vielä hetkeksi. Muuten mä en ois saanu näitä laseja.

***

Matti makoilee Tiinan lapsuudenhuoneessa, etsii YouTubesta sopivaa biisiä. Hän valitsee Paperi T:n Elokuvan. Aurinko laskee rauhallisesti, sauna lämpiää. He kuuntelevat sanoja vieretysten.

“Kesäkuussa ei pitäs olla pimeet

Sä oot ainut skene mihin enää haluun päästä inee.”