Hyggeä uutta vuotta!
Toivoin joululahjaksi paria kirjaa. Toinen niistä oli tanskalaisen Meik Wikingin kirjoittama vaaleansininen opus nimeltä Hygge – Hyvän elämän kirja.
Meik Wiking on paitsi kirjailija, myös Kööpenhaminassa toimivan onnellisuudentutkimusinsituutin – Happiness Research Instituten – johtaja. Hänellä on vuosikausien tietämys tanskalaisten elämäntavasta ja hyvinvoinnista, joten hän tietää mistä puhuu. Huomionarvoista on myös se, että Tanska on tutkimuksissa osoittautunut yhdeksi maan onnellisimmista maista. Kirjan takakannessa todetaankin, että onnellisuus johtuu hyggestä.
Minulle oli hyvin tärkeää saada omakseni tuo kirja. Heti kun näin sen kirjakaupassa, tiesin että me kuuluimme yhteen. Ennen joulua otin asian säännöllisin väliajoin puheeksi mieheni kanssa.
“Muistathan sä, että mä toivoin lahjaksi sen Hygge-kirjan.”
“Joo.”
“Ei se Lykke-kirja. Vaan Hygge.”
“Okei.”
Hiljaisuus. Mies kurkisti minua iPadinsa takaa.
“Niin mikä se kirja oli?”
“Hygge. HYGGE!”
Silloin en vielä edes tarkasti tiennyt, mitä kaikkea hygge pitää sisällään. Tiesin vain, että se on jotakin hyvää ja ihanaa.
Jouluaaton iltapäivänä hyggen odotus väreili ilmassa. Olimme tehneet pitkän matkan pohjoiseen, ajaneet kylmän maan halki Tornioon. Korkeat hanget koristivat maisemia, lämpömittarin punainen neste oli vajonnut vähintään viiteentoista asteeseen. Söin keittiössä riisipuuroa ja luumukiisseliä, katselin kuinka mies leikki piilosta pirteän koiran kanssa.
Kolmen maissa lähdimme pienellä porukalla jouluaaton hartauteen lähimpään kyläkirkkoon, Karungin kirkkoon. En meinannut uskoa korviani, kun pappi aloitti saarnansa:
“Hyvää hyggeä!”
Minä ja mies katsoimme toisiamme hitaasti.
Mikä ihmeellinen sattuma, että pappikin viittasi tuohon tanskan kielessä käytettyyn käsitteeseen! Hän kertoi kiinnostavasti, millä tavalla hygge kuului myös suomalaisten joulun viettoon.
Alkoi olla selvää, että maailmankaikkeus halusi minun tutustuvan paremmin hyggeen ja kaikkeen, mitä se merkitsee.
Illalla avasin ensimmäiseksi yhden mieheni antamista paketeista. Huokaisin helpotuksesta, kun paperikääröstä paljastui tutun näköinen kirja.
Aloin lukea sitä samana iltana. Jo johdannosta opin, että hyggeä on hankalaa määritellä yhdellä sanalla. Wiking kertoo hyggen tarkoittavan muun muassa “läheisyyden luomisen taitoa”, “sielun viihtyisyyttä” ja “kodikasta yhteenkuuluvuutta”. Hänen oma suosikkimerkityksensä hyggelle on “kupillinen kaakaota kynttilänvalossa.”
Wikingin mukaan tanskalaiset yhdistävätkin hyggeen etenkin kuumat juomat. Vasta niiden jälkeen tulevat kynttilät.
Tapani Lahtisen suomentamassa Hygge-kirjassa käsitellään edellä mainittujen asioiden lisäksi myös muun muassa ruokaa, yhteenkuluvuuden tunnetta, vaatteita, kotia, joulua ja kesäajan hyggeä.
Alun perin luulin hyggen viittavaan nimenomaan kotona vietettyyn aikaan. Kirjaa lukiessani ymmärsin, että hyggeä voi löytyä myös kodin ulkopuolelta kuten luonnosta tai vaikkapa viihtyisästä ravintolasta. Kirjassa tehdään myös kiinnostava kierros hyggepitoisiin paikkoihin Kööpenhaminassa, mikä lisäsi matkakuumettani entisestään.
Haluan heti syömään suklaata La Glace -nimiseen konditoriaan, kiitos!
Kirjasta opin, että hyggeä voi harjoittaa yksinkin, mutta parhaiten hyggeily toteutuu pienissä ryhmissä. Tällaista toimintaa toivoisin enemmän omaankin elämääni. Olen huono järjestämään illanistujaisia pienenpienessä asunnossamme, enkä ole luonteeltani mikään kodin hengetär. Mutta ehkä tähänkin asiaan löytyy vielä ratkaisu.
Sitä paitsi Wiking muistuttaa, että hyggeen kuuluvat olennaisinä tekijöinä tasa-arvo ja huomaavaisuus. Esimerkiksi ruokaa laitetaan mieluusti yhdessä, mikä oli helpottava uutinen ihmiselle, joka on valmistanut elämässään makaronilaatikon ehkä 0-1 kertaa.
Wikingin kirja tarjoaa lukijalle myös “Hygge-hätäpakkauksen” yksin vietettäviä hetkiä varten. Kyseisessä luvussa esitellään neljätoista hyödyllistä hygge-tarviketta, joista tässä mainittakoon kynttilät, laadukas suklaa, lempitee, villasukat sekä oma suosikkikirja.
Näyttää siis siltä, että olen hyggeillyt melkein koko joululomani. Luin kirjoja villasukat jalassa, join teetä kotoisassa valaistuksessa ja söin suklaata (sekä tietysti myös vihreitä kuulia).
Toivon, että ensi vuonna elämäni on täynnä hyggeä ja lämmintä yhdessäoloa. Samaa toivon teille lukijoille.
Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille!