Kesä yhdessä päivässä

“I know white clothing is supposed to enhance that summer glow, but writers don’t tan.”

-Diablo Cody

Pari viikkoa sitten olin viettämässä iltaa erään klubin kattoterassilla. Tanssilattialla törmäsin sattumalta nuoreen kirjailijaan, jonka olin joskus aiemminkin tavannut. Kättelimme. Hän sanoi, että oli kerran baarissa luullut minua vahtimestariksi.

Nyökkäsin.

Hän kertoi myös, että oli viettänyt kaverinsa kanssa varsinaisen kesäpäivän. Ystävykset olivat suorittaneet yhden maanantain aikana kaikki kesään kuuluvat niin sanotut pakolliset huvitukset.

He olivat käyneet terassilla, Linnanmäellä, Espan puistossa, rannalla jne.

En oikeastaan edes muista, mitä kaikkea he olivat tehneet. Hän luetteli monta asiaa. (Espan puisto saattoi olla omaa keksintöäni.)

Joka tapauksessa tuo kuulosti minusta aika toimivalta idealta: tehdä yhden päivän aikana kaikki se, mitä olisi pitänyt tehdä jo parin edellisen kuukauden aikana.

***

Olen huomannut, että jotkut ovat intohimoisia kesäihmisiä. Heti kun säät lämpenevät ja aurinko valloittaa taivaan, he pukeutuvat kevyisiin rantavaatteisiin ja liihottavat ulos.

He lounastavat ulkona. Lukevat kirjaa ulkona. Pelailevat hassuja pelejä ulkona. Menevät johonkin saareen, joka sijaitsee ulkona. Hakkaavat halkoja mökillä, jonne ei välttämättä tule vettä. Grillaavat, purjehtivat, onkivat, tanssivat, laulavat, ruskettuvat nopeasti tuulisilla rannoilla.

Keitä he ovat?

Haluaisin olla yksi heistä.

***

Aina talvisin päätän, että ensi kesänä kyllä nautin joka hetkestä. Olen aktiivinen ja tehokas. Käyn Suomenlinnassa piknikillä, luen romaania puistossa, ehkä jopa kokeilen SUP-lautailua!

Jostain syystä minun, syksyn lapsen, on kuitenkin vaikeaa ottaa kesästä kaikkea irti. Se tulee aina niin äkkiä, valtavine odotuksineen. Joka vuosi, ennemmin tai myöhemmin, virkaintoinen aurinko yllättää minut valollaan ja pirteydellään.

Jonkinlainen eksistentiaalinen hämmennys valtaa minut. Miten nyt pitäisi olla? Missä kaikki hameeni ovat?

Yksi ongelma on, etten oikein osaa pitää täydellistä kesälomaa. Olen ainoa, joka voisi määrätä itselleni tällaisen periodin, mutta pieni esimies minussa ei siihen pysty. Leijun jonkinlaisessa loman ja työnteon levottomassa välitilassa. Kannettava koneeni kyräilee nurkassa naputtajaansa odottaen, ja monet kaveritkin ovat töissä. Pelkään, että olkapääni tai nenäni palaa auringossa. Ja missä bikinit piileksivät? En ole myöskään käynyt kuntosalilla neljään kuukauteen. Pitäisikö sittenkin vain pakata kone reppuun ja mennä kahvilaan kirjoittamaan jotakin. Novellia. Blogipostausta. Kuolematonta proosaa. Mitä tahansa.

Mutta entä puut ja kaikki heidän vihreytensä? Entä kuuma hiekka, joka lämmittää talven kovettamia totisia jalkapohjia?

***

Tänä vuonna todellinen kesä on alkanut vasta muutamia päiviä sitten. Lämpömittari näyttää yhtäkkiä melko korkeita lukemia, joten minulle on tarjoutunut uusi mahdollisuus nauttia tästä kaikesta.

Toisin kuin nuori kollegani, en ehkä pysty tekemään kaikkia kesään liittyviä hauskuuksia yhden päivän aikana.

Mutta kenties ei haittaa, jos suoritan ne muutamien vuorokausien kuluessa.

Lintsillä olen jo käynyt ja syönyt siellä hattaran. Olen myös nautiskellut pari lakritsijäätelöä meren rannalla. Olen nähnyt valokuvan kesämökistä. Se ei ehkä ole sama asia kuin olla mökillä, mutta pääsin kuitenkin jonkinlaiseen tunnelmaan.

Maanantaina tapasin kavereita Hernesaaressa, katselin Birgitan terassilta merelle ja kuvasin kuumailmapalloja, jotka kelluivat taivaalla ilahduttavassa symmetriassa.

Vastikään kävin myös Hietaniemen uimarannalla KAHTENA päivänä peräkkäin. Sunnuntaina jopa kävelin hiekassa paljain jaloin. Luit oikein. Ei kenkiä.

“Toivottavasti täällä ei ole lasinsiruja tai mitään”, sanoi seuralaiseni.

Hän luki ajatukseni täydellisesti.

Eikä tässä vielä kaikki. Kävin myös uimassa, ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Hetken mielijohteesta päätin, että nyt lähtee talviturkki. Ihan sama, vaikka meduusa tms. söisi minut. Minä elän.

Riisuin mekon ja juoksin bikineissä mereen.

 

Se oli ihmeellistä.

Eikä mitään tapahtunut. Toistaiseksi en tunne edes virtsatieinfektion oireita.

 

Hauskaa kesäpäivää kaikille!

 

Seuraa blogiani Bloglovinissa