Kirjailijan yövuorossa syntyy laulu

You never have to change anything you got up in the middle of the night to write.

-Saul Bellow

Olen yhä pitkäksi venähtäneellä juhannuslomalla Pohjanmaalla. Loman voisi tosin laittaa lainausmerkkeihin, sillä olen välillä myös kirjoittanut, istahtanut kukkapenkin viereen terassille ja avannut koneen.

Välillä aivoni työskentelevät myös silloin kun ei pitäisi. Pari päivää sitten inspiraatio iski yöllä klo 01.55. Tuli tunne, että minussa myrskysi laulu jonka piti päästä ulos. Tartuin kynään ja kirjoitin laulun sanat päiväkirjaani. Paperille pyrki pieni hauska tarina, joka sisälsi suuren tunteen.

Tyytyväisenä lopputulokseen menin nukkumaan kello 2.15.

Kello 2.45 sytytin valot ja tartuin uudestaan kynään. Oli pakko korjata pari kohtaa, pidentää kertosäettä, hioa c-osaa. Tätä kesti ehkä viisitoista minuuttia.

Kolmen maissa yritin uudestaan nukkua. Se ei onnistunut. Laulu pyöri mielessä kuin karuselli, sanat pomppivat päässä edestakaisin. Lopulta lakkasin katsomasta kelloa.

Viimeinen havaintoni ennen unta oli aamun ensimmäinen auringonsäde, joka kajasti verhojen läpi huoneeseen.

Toisinaan inspiraatiolla on siis hintansa. Olen kuitenkin iloinen, että tulin kirjoittaneeksi nuo lyriikat, vaikkakin keskellä yötä. Toistaiseksi en ole muuttanut niistä mitään.

Kiinnostuin laulujen sanoittamisesta muutama vuosi sitten. Aloin istua enemmän pianon ääressä, etsiskelin säveliä, mietiskelin sopivia sanoja. Jossain vaiheessa luin Heikki Salon kirjoittaman teoksen Kahlekuningaslaji – laululyriikan käsikirja, jota voin suositella kaikille sanoittamisesta innostuneille. Sen myötä rupesin kuuntelemaan biisejä niin, että tarkkailin tietoisemmin niiden rakennetta.

Yksi laulurunoni sai nopeasti sävelen kaverikseen, kun Petra Lampinen sävelsi tekstini tangoksi.

Tuo laulu esitetään huomenna torstaina (30.6.) Kaupungin naisten konsertissa, jossa kuullaan Lampisen säveltämää suomalaista runoutta. Mukana on muun muassa Anja Erämajan, Helena Sinervon ja Ilpo Tiihosen tekstejä. Konsertti järjestetään Balderin salissa Aleksanterinkadulla ja se on osa Helsinki Pride -viikon musiikillista ohjelmistoa. (Ylen tekemästä jutusta voi lukea lisää aiheesta).

Konsertin nimi ‘Yhtä en saanut sanotuksi’ on kummunnut sanoittamastani tangosta, sen kertosäkeestä. Tuo Turkuun sijoittuva teksti sai aikoinaan alkunsa junassa matkalla Turusta Pohjanmaalle.

Kirjoitin sanat muistaakseni kuitin kääntöpuolelle, aika nopeaan tahtiin. Ja yhtäkkiä edessäni oli pieni tarina, joka sisälsi koko senhetkisen mielenmaisemani.

Olen esittänyt tangon pari kertaa julkisesti, kerran Seinäjoella, kerran Helsingissä. Torstaina kuulen sen ensimmäistä kertaa kokonaisen kuoron laulamana.

 

Tervetuloa mukaan!