Lämpimäinen kainalossa

Viime päivät ovat vilahtaneet niin nopeasti, että en ole ehtinyt tehdä juuri muuta kuin kirjoittaa nimeäni omaan kirjaani. Ja puhua kirjasta. Availla lahja- ja kukkapaketteja, halata noin 70 ihanaa ihmistä, laulaa karaokessa, iloita hetkistä ja murehtia turhia, etsiä maljakoita, matkustaa taksissa ja junassa. Viime lauantaina saavuin Pohjanmaalle Vaasan kirjamessuja varten, enkä koko aikana onnistunut yhdistämään konettani nettiin, vaikka yritin painella kaikista mahdollisista napeista noin 68 minuutin ajan.

Ehkä nyt, kun olen taas netin äärellä, on sopiva hetki ryhtyä purkamaan tapahtumien vyyhtiä.

Kun puhelin piippasi, olin juuri pakkaamassa reppuani Tampereen-reissua varten. Ystäväni järjesti kotonaan tyttöjenillan, ja tarkoitus oli lähteä iltapäivällä road tripille. Listasin mielessäni, mitä kaikkea tarvitsisin määränpäässä: Aqualan-rasvaa, puhtaita vaatteita, pyyhkeen, hammasharjan, korvatulpat, unirievun (silmien peitoksi), iltalukemista sekä virtsatieinfektiolääkkeet. Otan ne aina mukaani, kun lähden matkalle. Ne saavat tuntemaan oloni turvalliseksi.

Kaiken kiireen keskellä käsitin, että en voi jättää pientä lämpimäiskappaletta yksinään viikonlopuksi, pimeään toimistoon.

Sulloin vaatteet ja kirjat äkkiä reppuun, toivoin että Dostojevski ja Oprah Winfrey tulisivat toimeen keskenään. Tarkistin hellat ja hanat ja laitoin jalkaan uudet pinkit lenkkarit. Ne eivät ehkä sopineet tilanteeseen, mutta en välittänyt. Pieni lämpimäiskappale tarvitsi minua juuri nyt.
 

Saavuin Otavalle hikisenä ja raihnaisena, raskas reppu selässäni. Yhtäkkiä kirjakaupassa odottikin vino pino uunituoretta kirjaani. En uskaltanut koskea noihin teoksiin. Intuitioni sanoi, että minun täytyisi ensin muodostaa fyysinen ja henkinen yhteys viralliseen lämpimäiskappaleeseen.

Paikalle sattui samaan aikaan kannen suunnitellut graafikko Piia Aho, ja ihastelimme kirjaa yhdessä. Lopulta en kuitenkaan malttanut odottaa vaan tartuin yhteen noista kirjoista. Se tuntui ihmeelliseltä. Tekstit, joiden tähänastinen olomuoto oli ollut valkoinen paperikasa, lekottelivat nyt kauniiden kansien suojissa.

Seuraavassa hetkessä Otavan kustannustoimittaja ja vedosliikennettä hoitanut Aleksi Pöyry saapui paikalle ja ojensi minulle Sen Oikean lämpimäiskappaleen, sen jota olin tullut hakemaan. Pyörittelin kirjaa käsissäni, luin takakansitekstin, silittelin kannen kiireistä tyttöä. Poseerasin kirjan kanssa kameralle kuin kaverikuvassa. Sitten otin sen kainalooni ja lähdin kaupungille.

Stockmannin edessä odotin ystävääni, jonka kyydissä pääsisimme Tampereelle. Jo ensimmäisen kuuden kilometrin aikana minulle tuli huono olo, en ollut koko päivänä syönyt kuin yhden ruisleivän. Ystäväni kurvasi ABC:lle, jossa tilasin fish and chips -aterian limsan kera. Vaistomaisesti otin myös lämpimäiskappaleen mukaan ruokailemaan. Hiljaisena se tarkkaili syömistäni.
 

Tampereella sain viettää illan rakkaiden ystävien seurassa, syödä ja saunoa, puhua kaikesta, katsoa jopa yhden jakson paratiisisaarella kuvattua Aatami etsii Eevaa -sarjaa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset menevät treffeille alasti. Olin melko hämmentynyt tuon kaiken edessä. Oli vähällä, ettemme katsoneet ohjelmaa pysäytyskuvin.

Seuraavana päivänä yksi ystävistäni luki kirjaani sohvalla makoillen. Minä harjasin hiuksiani, etten olisi tutkaillut hänen jokaista ilmettään.

Yhtäkkiä hän alkoi nauraa ja luki ääneen jonkin lauseen, joka oli huvittanut häntä.

Se tuntui niin kivalta, että punastuin.

Menimme myös kävelylle yhdessä, vaelsimme vieretysten halki siirtolapuutarhan, näimme pieniä ja siroja mökkejä, turkooseja, pinkkejä ja oransseja asumuksia. Kiipesimme lintutorniin, jonka seinille oli kirjoitettu elämän suuria filosofisia kysymyksiä.

Vasta illalla palasin kotiin Helsinkiin, lämpimäinen yhä repussani. Olin päättänyt, että sen kunniaksi pitäisi järjestää juhlat, tavalla tai toisella.

Mutta se onkin jo toinen tarina, ja siitä kerron myöhemmin.

Hyvää kirjan ja ruusun päivää kaikille!

PS: Kuten ehkä huomasitte, blogini ei ole vielä siirtynyt uuteen osoitteeseen. Ilmoitan sitten, kun niin tapahtuu.