Mitä ajattelen öisin
Tiedän vain sen, etten tiedä.
-Sokrates
Menin viime yönä taas vasta puoli kahdelta nukkumaan. Olen yökukkuja, en malta päästää päivästä irti. Kun vihdoin painan pään tyynyyn, saatan vielä jonkin aikaa miettiä mitä kaikkea pitäisi tehdä ja kirjoittaa.
Näin kävi eilenkin. Pääni läpi hurahti kaikki ne asiat, joita en tiedä ja joita olen miettinyt kirjoittaessani. Niitä oli paljon:
En tiedä millaista on olla äiti.
En tiedä millaista on olla isä.
En tiedä millaista on olla järvi tai savusauna.
En tiedä millaista on olla mumma tai paappa.
En tiedä millaista on olla 42-vuotias esikoispoika, jolla on alkoholiongelma.
En tiedä millaista on olla pikkuveli.
Tai karjatilan isäntä, jonka pitäisi luopua elämäntyöstään.
Tai kaupunkilaisnainen, joka näkee ensimmäistä kertaa Pohjanmaan.
En tiedä millaista on tehdä konkurssi.
En tiedä millaista on valmistaa jouluateria kuudelle ihmiselle.
En tiedä millaista on elää asumuserossa.
Millaista on olla mies, joka on vuosikausia ihaillut salaa yhtä naista.
Millaista on valvoa tuon naisen kanssa koko yö.
Millaista on ajaa autoa hyvin.
Millaista on olla 88-vuotias rouva, joka unohtaa asioita.
Millaista on saada sydänkohtaus.
Millaista on olla meri tai tuuli.
Voin vain kuvitella tuon kaiken, parhaani mukaan. Siinä auttaa mielikuvitus, mutta myös kyky eläytyä toisen asemaan, taito tarkkailla ja tehdä havaintoja.
Aistin herkästi ihmisten ilmeitä ja eleitä, arvailen heidän ajatuksiaan, kannan erilaisia tunnelmia harteillani. Joskus huomaan tulkinneeni väärin, useimmiten en.
Tämä käy välillä melko raskaaksi, mutta kirjoittaessa tuosta kyvystä on valtavasti hyötyä.
***
Toki minua auttaa myös kaikki se, minkä jo tiedän.
Tiedän millaista on olla lapsi, ja tytär.
Tiedän millaista on olla sisko.
Tiedän millaista on olla täti.
Tiedän millaista on olla juuri tämänikäinen nainen.
Tiedän millaista on olla tyttöystävä.
Tiedän millaista on asua yksin ja yhdessä.
Tiedän millaista on rakastua.
Tiedän millaista on syntyä paikkaan, jossa on yksi elokuvateatteri.
Tiedän millaista on asua kaupungissa, jossa on oranssi metro ja paljon katulamppuja.
Tiedän millaista on muuttaa hetkeksi kaupunkiin, jossa on punaisia kaksikerroksisia busseja ja seteleissä kuningatar.
Tiedän millaista on lähteä ja tulla takaisin.
Tanssia valomerkkiin asti.
Olla onnellinen ihmisten seurassa.
Loukkaantua hyvälle ystävälle.
Tuntea olonsa yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi.
Kertoa siitä toiselle ihmiselle.
Tiedän millaista on tavata joku, josta tulee hetkessä tuttu.
Millaista on seistä laiturilla kesän viimeisenä päivänä.
Millaista on painaa maisema mieleensä.
Olla kiitollinen siitä mitä näkee.