Onnellinen karhu

Kirjailijan elämässä on välillä jaksoja, jolloin tuntee nukkuvansa kuin talviunta – tai vähintään horrostavansa. Tulee istuttua koneen äärellä, uppoutuneena itse luomaansa maailmaan. Välillä olo tuntuu hieman yksinäiseltä tuossa omassa pesässä. Ei tiedä tarkalleen, mitä ulkomaailmassa tapahtuu, mistä ehkä jää paitsi. Hiljaisuus täyttää huoneen, ja omat ajatukset leijuvat ilmassa. Lukijat ovat jossain kaukana, eikä heistä välttämättä hetkeen kuule mitään. Joskus tuntuu kuin kirjoittaisi tyhjyyteen.

Mutta sitten tulee niitä hetkiä, kun karhua koputetaan olkapäälle. Sille soitetaan, sitä kaivataan. Se kutsutaan juhliin. Ja se saa pukea ylleen siistin paidan.

Eilen julkaistiin aikakauskirja Grantan uusin numero. Tulin todella iloiseksi, että minua pyydettiin kirjoittamaan teksti tähän kokoelmaan. Syntyi novelli nimeltä ‘Kilpikonnan äiti’. En ehkä kerro siitä enempää – teksti puhukoon puolestaan.

Kyseessä on Suomen Grantan erikoisnumero, joka jatkaa brittiläisen Grantan perinnettä; Best of Young British Novelists on ilmestynyt vuodesta 1983 alkaen. 

Suomen Grantan uudessa numerossa julkaistaan 20 kirjailijan tekstit. Kirjailijat saivat olla korkeintaan 40-vuotiaita, eli vuonna 1974 tai sen jälkeen syntyneitä. Olen onnellinen siitäkin, että saan olla nuori vielä ainakin kahdeksan vuoden ajan.

Numeroon ovat minun lisäkseni kirjoittaneet Laura Gustafsson, Johanna Holmström, Juha Itkonen, Emmi Itäranta, Emma Juslin, Juhani Karila, Katja Kettu, Kaj Korkea-Aho, Tuomas Kyrö, Jenni Linturi, Marjo Niemi, Sofi Oksanen, Leena Parkkinen, Riikka Pulkkinen, Mikko Rimminen, Miina Supinen, Sanna Tahvanainen, Philip Teir ja Jaakko Yli-Juonikas. Osa on kirjoittanut novellin, osa romaaniotteita, ja joukossa on myös yksi kuunnelma. 

Grantan julkistamistilaisuus oli eilen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa, jonne oli kirjailijoiden ja raadin lisäksi saapunut kirja-alan väkeä ja median edustajia. Tilaisuuden avasi Filin johtaja Iris Schwanck, minkä jälkeen Suomen Grantan päätoimittaja Aleksi Pöyry piti puheen ja kutsui kirjailijat vuorotellen lavalle onniteltaviksi ja kukitettaviksi.

Aleksi Pöyry käsittelee Grantan esipuheessa kiinnostavasti joitakin painopisteitä, joita suomalaisessa kirjallisuudessa on tällä hetkellä havaittavissa. Hän kirjoittaa muun muassa historiallisen kerronnan kukoistuskaudesta, Finnish weird-käsitteestä eli niin sanotusta uuskummasta sekä perhesuhteiden vankoista perinteistä kotimaisessa proosassa. Nämä näkyvät myös uuden Granta-numeron kirjoituksissa.

Kaikki tekstit käännetään englanniksi. Englanninkielinen numero julkaistaan 8. lokakuuta Frankfurtin kirjamessuilla Suomen teemamaapaviljongissa.

Osa joutui lähtemään melko pian tilaisuuden jälkeen, mutta menimme vielä pienellä porukalla syömään ja kohottamaan maljat Grantan kunniaksi. Yksi kirjailijoista otti puheeksi näkemänsä Kate Bushin Lontoon-konsertin, jossa fanit olivat itkeneet valtoimenaan ilosta ja liikutuksesta. 

Mietimme, miten sama efekti saataisiin vielä joskus aikaan kirjamessuilla.

Lähdin kotiin hyvillä mielin, Granta-kassi kädessäni. Kotona luin tekstin, jonka Aleksi Pöyry on kirjoittanut Otavan Kulma-blogiin tarinankerronnasta. Mieleeni jäi etenkin tämä lause, joka todella kannustaa eteenpäin kirjoittamisen tiellä: “Kirjailijat ovat kertojia, joita tarvitaan tässä ajassa ehkä enemmän kuin koskaan.”