Onnellisuuden päivä

Kirja lähti eilen painoon! Sain tiedon Otavasta klo 15.04 ja kerroin sen heti ystävälleni, joka istui minua vastapäätä lounaalla. Skoolasimme teemukeilla.

Ja hymyilimme toisillemme pöydän yli.

Voiko olla enää parempaa ajankohtaa juhlistaa tuota uutista kuin kansainvälinen onnellisuuden päivä?

Eilinen oli monella muullakin tavalla merkityksellinen. Euroopassa koettiin auringonpimennys, eli kuu lipui hitaasti auringon eteen. Luin juuri Tieteen kuvalehdestä, että tuo ilmiö on “Aurinkokunnan upein näytelmä”.

Ja minä missasin sen.

Seuraava täydellinen auringonpimennys on Pohjois-Euroopassa kuulemma vuonna 2126. Siihen on melko pitkä aika.

Mutta ei se haittaa – kirjani on mennyt painoon! (Ja siinä muuten käydään teatterissa. Ja vietetään iltaa näyttelijän kanssa. Ja siinä on myös osasto nimeltä Väliaika – joten kirjassakin on näytelmää kerrakseen.)

Marilyn Monroe -seinäkalenterissani luki eilisen kohdalla sanat “First Day of Spring”. Eilen siis alkoi myös kevät! (Suomessa kevätpäiväntasaus on tänään, 21. maaliskuuta).

Lisäksi huomasin Twitteristä, että eilen oltiin myös hampaiden asialla eli vietettiin kansainvälistä suunhoitopäivää. Skål!

Olo on yhä aika epätodellinen. Tekstit, joiden parissa olen pakertanut useita kuukausia, viikkoja, päiviä tunteja, minuutteja, sekunteja, päiviä ja iltoja, muuttuvat kirjaksi. Kertomukset, joihin olen kiintynyt ja joista jokaiseen olen laittanut palasen sydäntäni, ovat matkalla ihmisten luokse.

Luulin etukäteen, että muuttuisin ilmapalloksi, kun kirja lähtisi painoon. Että mikään ei pidättelisi minua, vaan lentäisin kevyenä kaupungin yllä.

Näin ei kuitenkaan tapahtunutkaan, mikä oli yllättävää. Pysyin kuin pysyinkin maan pinnalla.

Lounaan jälkeen suuntasin tuttuun baariin, jossa tilasin omenamehun. Ja näin Karl Ove Knausgårdin ja Charles Bukowskin kaksoisolennot, yhtä aikaa.

Mietin, mitä kaikkea se merkitsee.

Istuin hetken vieraassa pöydässä, siirryin sitten omaani, avasin tietokoneen, olin turvassa. Sitten kone sammui, ja siirryin uuteen pöytään lataamaan akkua. Aloin kirjoittaa tätä blogitekstiä, mutta oli vaikeaa keskittyä. Tekstasin kirjailijaystävälleni, että en voi uskoa, että nyt, kirjan lähdettyä painoon, minulla ei ole enää mitään korjattavaa – paitsi meikki.

Illemmalla toinen ystävä soitti minulle, ja lähdin melkein siltä istumalta kreikkalaiseen kahvilaan, Delicatoon. Siellä kilistimme teemukeilla kirjani kunniaksi, ja minä tilasin Roibos-teen kylkeen makoisaa nougatherkkua. Ystäväni kehui kirjani nimeä, Ennen kuin kaikki muuttuu. Puhuimme siitä, kuinka nuo sanat merkitsevät erilaista asiaa jokaiselle lukijalle.

Kotona luin Sara Karlssonin & Pia Sievisen kaunista rauhoittavaa kirjaa Hyvän elämän anatomia. Ja kuuntelin Olavi Uusivirran biisejä, muun muassa On niin helppoo olla onnellinen.

Täydellinen laulu täydelliseen päivään.