Aloin lukea takaperin blogiasi ja kommentoin vanhojakin kirjoituksia, kun huomasin harmikseni, etteivät lukijasi ole sen aktiivisempia kommentoijia kuin minunkaan.

Se nimittäin liittyy suoraan tuohon kysymykseesi. En todellakaan osaa vastata siihen, koska juuri se, etten saa useinkaan kommentteja kirjoituksiini (siis vain blogiin, muuta en kirjoittele), tekee minut epävarmaksi. Kuvittelen kirjoittavani jotain, mikä kiinnostaa lukijoita ja mistä he saavat jotain. Mutta mistä tiedän sen, kun en saa mitään palautetta?

Kirjoittaja laittaa aina itsensä likoon ja arvostelun kohteeksi. Siksi hän odottaa jonkinlaista palautetta, edes yhdellä sanalla tietoa siitä, että teksti on kiinnostavaa. Hän on alasti ja muut ovat vaatteet päällään. Jos kukaan ei tule esiin ja sano edes pientä kiitoksen tai kannustuksen sanaa, hän voi kuvitella, että siellä he nauravat hänen alastomuudelleen. Eivätkä itse kuitenkaan uskalla tulla esiin. Kirjoittaja on rohkea, mutta hänellä pitäisi olla valtava itseluottamus, jotta hän uskaltaa tulla aina uudestaan alasti hiljaisen yleisönsä eteen.

Näin minä sen koen, vaatimattomana blogistina. Olenko yhtään jäljillä?

Hei Hannah,

kiitos ajatuksia herästä kommentistasi! Ja anteeksi heti kättelyssä myöhästynyt vastaukseni!

Tiedän tunteen – minustakin olisi mukavaa, jos lukijat kommentoisivat postauksiani enemmän. Toisaalta en itsekään ole kommentoinut blogeja – osittain siitä syystä, että olen hieman epävarma kommentoimisen teknisestä toteutuksesta 😀 Tässä asiassa kyllä voisin kehittyä.

Uskon, että monet lukevat blogeja, mutta eivät silti osallistu keskusteluun. Ehkä kommentointikin vaatii jonkinlaista rohkeutta, esille tuloa. Tiedän tämän omasta toiminnastani. Luulen, että oma aktiivinen kommentointi lisäisi keskustelua myös omassa blogissa (näin arvelisin ainakin omalla kohdallani).

Totta: kirjoittaja laittaa itsensä likoon. Hyvin sanottu tuo, että hän tulee "aina uudestaan hiljaisen yleisönsä eteen". Kaunokirjallisuuttakin kirjoittaneena taidan olla tottunut siihen, että teksteistä ei välttämättä heti saa palautetta, ainakaan tuntemattomilta lukijoilta. On luonnollista, että sellaista kaipaa, koska onhan tekstit tarkoitettu jollekulle, jonkun vastaanotettavaksi. Ja joskus voikin käydä niin, että tapahtuu jokin kohtaaminen – joku tulee koputtamaan olkapäälle jossakin tilaisuudessa ja kiittää kirjasta, kolumnista tms. Tai lähettää viestin, tai kommentin. Nämä ovat arvokkaita hetkiä.

Koen, että kirjoittamiseen liittyy paljon epävarmuutta. Väistämättä tulee miettineeksi, mitä omista teksteistä ajatellaan, ovatko ne kiinnostavia jne. Silti täytyy vain jaksaa uskoa omaan tekemiseen ja kirjoittaa siitä, mikä itseä kiinnostaa ja mikä tuntuu tärkeältä. Todennäköisesti se on tärkeää myös joillekin muille.

Hyvää syksyn jatkoa ja tsemppiä kiinnostavan blogisi pitämiseen! Toivottavasti tämä kannusti kirjoittamaan lisää!

Taina