Huomenna minulla on jännittävä päivä. Esiinnyn elämäni toista kertaa paneelissa.

Koko sana on jäänyt minulle jotenkin vieraaksi, hiukan samalla tavalla kuin esimerkiksi ”kaviaari”, jota luulin pitkään alkoholijuomaksi. 

Miten te selittäisitte paneelin Aliaksessa?

Äsken googlasin sen. Sain Wikipediasta vastauksen:
”Paneeli on yleisnimike toisiinsa ponttiliitoksin yhdistettäville verhouskappaleille.”

Ensikosketukseni paneelien jännittävään maailmaan oli Helsingin Sanomien järjestämä esikoiskirjapaneeli kirjamessuilla syksyllä 2007.

Minulla on siitä vain hatarat mielikuvat. Mutta muistan täsmälleen, mitä jaloissani oli: mustat sukat, joissa oli pieniä valkoisia palloja. Kengiksi olin valinnut hopeanhohtoiset ballerinat. Tämä yhdistelmä oli varmasti järkyttävä tyylivirhe.

Kaikesta huolimatta minua on nyt kuitenkin pyydetty mukaan Korjaamon kirjamarkkinoilla järjestettävään paneeliin, jonka otsikkona on: ”Tosissaan muttei totisesti – ei yhtä nuottia naiskirjailijoille”. Keskustelussa ovat minun lisäkseni mukana kirjailijat Miina Supinen ja Leena Parkkinen. Moderaattorina (?) toimii Ilkka Ahola-Luttila.

Uskon, että saamme aikaan mielenkiintoisen keskustelun. Yleensä kaikki menee hyvin, kunhan mikrofoni toimii.

Paneeli järjestetään Vaunuhallissa sunnuntaina 10.3. klo 11.30. Tervetuloa!

Ja toinen kiva juttu: esiinnyn 19. maaliskuuta Prosak-klubilla Kansallisteatterin Lavaklubilla. Minä ja kirjailija Pia Pesonen luemme ääneen tekstejämme yleisölle ja vastailemme Marko Gustafssonin kysymyksiin. Dj:nä toimii Pasi Rakas.

Nähdään siellä!