She’s an ironman – eli kirjailija palautteen äärellä

Kirjailijalla ei ole pomoa, joka kehuisi aamupalaverissa, miten hieno romaanista tuli. Eikä työkavereita, jotka kokouksessa ylistäisivät tai kritisoisivat uuden novellin rakennetta.

Kirjailija juo yksin teetä kahvilassa. Baarimikko saattaa leikkisästi komentaa hänet töihin, ehkä vaihtaa pari sanaa kirjoittamisesta, mutta esimieheksi hänestä ei kuitenkaan ole. Siihen hän on liian rento.

 
Toki kirjailijalla on kustannustoimittaja. Editori on hänen pelastajahahmonsa, tukipilarinsa. Kustannustoimittaja antaa kirjasta suoraa, kannustavaa palautetta, hän on omalla tavallaan yhtä innoissaan kirjasta kuin tekijä itse. Mutta häntä ei valitettavasti voi nähdä joka päivä. On aina suuri järkytys ymmärtää, että kustannustoimittajalla on tavattavanaan myös iso joukko muita kirjailijoita.

Jotkut kirjailijat pyytävät palautetta myös kollegoilta tai muilta hovikriitikoilta; heistä on hyvä kuulla erilaisia mielipiteitä. Mutta jos palautetta tursuaa liian monesta tuutista, voi olla vaikeaa päättää, ketä kuunnella.

Kirjailijalla on onneksi ympärillään myös lukeva yleisö. Kun uusi kirja julkaistaan, lukijoiden palaute huuhtoo janoisan kynäniekan kuin kaatosade. Välillä tuo vesi on kylmää, välillä lämmintä kuin heinäkuu. Kirja on nyt julkinen teos, sitä hellitään ja lellitään, rakastetaan ja riepotellaan, paijataan ja piiskataan. Tutut ja vieraat ihmiset lukevat kirjan, joku heti, toinen myöhemmin. He kommentoivat tai ovat kommentoimatta kirjaa – kukin omalla tyylillään. Luulisin, että aina ei ole helppo puhua kirjasta tekijälle. Tai tiivistää tunteensa siitä yhteen viestiin.

Todennäköistä on kuitenkin, että kirjailija kaipaa kommentteja työstään. Tuo tarve liittynee siihen yhteyteen, jonka hän toivoo luoneensa ihmisiin kirjoitustensa kautta. Pahinta on jonkun tietyn, tärkeän lukijan täydellinen hiljaisuus. Silloin kirjailija, jolla on vilkas mielikuvitus, alkaa täydentää tuota hiljaisuutta omilla fiktiivisillä selityksillään.

Yksi niistä on: hän vihaa minua. On aina vihannut.

Näistä järjettömistä ajatuksista kirjailija pääsee yli esimerkiksi lenkkeilemällä ja itkemällä. Hän saattaa myös ostaa Siwasta neljä turkinpippuritikkaria ja syödä ne kaikki putkeen. Ja sitten googlata kirjansa ennen nukkumaanmenoa.

(Tämä ei varsinaisesti rauhoita häntä.)

Kritiikkien ja kirjallisuusblogien lukeminen on yksi tapa kohdata lukijoita – joskin sykettä kohottava sellainen. Jonakin aamuna kirjailija avaa jännittyneenä sanomalehden tai netin ja alkaa lukea, hän saattaa hihkua ilosta, pomppia hetken hämmentyneessä huoneessa. Ja vaikka hän olisi herännyt aamulla jo klo 6.40, häntä ei enää nukuta.

Tänä keväänä muun muassa Turun Sanomien, Helsingin Sanomien ja Ilkka-lehden arvostelut ilahduttivat kovasti allekirjoittanutta, samoin lukuisat ihanat blogikirjoitukset, kuten nämä: Jorma Mellerin hieno arvostelu, Helmi Kekkosen Sivulauseita-blogin kaunis kirjoitus, Tuhat ja yksi kirjaa -bloggaajan tunteikas teksti sekä Järjellä ja tunteella -blogin ajatuksia herättävät pohdinnat. Tuntuu, että kirjaa on tosiaan luettu ja että se on puhutellut ihmisiä, koskettanut heitä.
 

 

 Toki kirjailijan työssä tulee vastaan myös toisenlaisia kommentteja: kritiikkiä, kysymyksiä, puhisevaa palautetta, kulmikkaita mielipiteitä. Jokin kirja ei kolahda, päähenkilö tuntuu naiivilta, ja mikä se yksikin symboli oli olevinaan.

“Mie olen niitä sinun kirjojasti yrittäny lukea mutta ei siitä tule mithään. Sie et vaan tempaa minua mukhaan niinko vaikka Remes.

“Tämän kaiken kirjailija ottaa vastaan tyynen rauhallisena, kenties sisäisesti kiehuen, mutta kuitenkin hyväksyen. Hän uudelleentwiittaa Twitterissä loogisen päätelmän, jonka universumi on loihtinut hänen silmiensä eteen, kuin lahjana:

“I am a female.

Fe = Iron

Male = Man

Therefore I am Ironman.”

Tämän mantran voimin kirjailija aloittaa uuden aamun. Päästyään jälleen tasapainoon hän on ylitsevuotavan kiitollinen kaikesta ihanasta palautteesta, jota hän on jo saanut osakseen. Yksi ystävällinen lause valaisee hänen päivänsä auringon lailla. “Kiitos kirjasta. Tuntuu kuin olisit käynyt pääni sisällä.”

*Huomenna torstaina kohtaan lukijoita Kallion kirjaston Dekkarikirjastossa Kirjailijan kanssa -lukupiirissä klo 18.15-19.45. Odotan jo mielenkiinnolla lukijoiden kommentteja ja tulevia keskusteluja. Lukupiirin sivustolla on julkaistu myös lukijoiden hienoja ja pohdiskelevia arvioita, joihin olen ehtinyt jo tutustua.Tervetuloa mukaan kuuntelemaan!