Uusi ilme

tervetuloa lukemaan uudistunutta MinäKertojaa!

Viime kuukaudet blogini on nukkunut sikeää talviunta; se on keräillyt voimia ja yrittänyt selvitä pimeästä kaamosasajasta.

Eilen päätin kuitenkin herättää sen, ahdistuneena puolen vuoden hiljaiselosta. Hiukan äreänä se kömpi ulos kolostaan, emmekä tienneet mitä olisimme toisillemme sanoneet. 

Mutta heti kun rupesin hieman stailaamaan sitä, se piristyi.

Ja niin piristyin minäkin.

Kevät on jo matkalla tänne! Tunnen sen. Aivan pian tulee se päivä, jolloin lumi sulaa ja sukkahousut osoittautuvat turhiksi.

Tanssikenkien kevät.

Minulla on kuitenkin vielä voimakas tarve luoda pikainen katsaus menneeseen, ennen kuin voin jatkaa eteenpäin.

Viime vuonna sain kokea paljon uusia asioita:

*Kirjoitin näytelmän, joka pohjautuu Välimatka-romaaniini. Ensi-ilta on Vaasan kaupunginteatterissa 14. maaliskuuta – eli ihan kohta! Tästä aiheesta lisää myöhemmin.

*Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Flow’ssa. Näin Alicia Keysin lavalla, samaistuin koko sydämestäni kertosäkeeseen: “This Girl is on Fire!” Muistelin samalla, kuinka muutama vuosi sitten Lontoossa sain haastatella Aliciaa round table -tilanteessa. Olin pukenut ylleni paidan, johon oli painettu pianon koskettimet. 

“Did you wear that for me”, hän kysyi hymyillen, mustien aurinkolasiensa takaa.

“Yeah”, sain henkäistyksi.

Tätä keskustelua en koskaan unohda.

*Sain tilaisuuden esiintyä näyttelijä Oskari Katajiston kanssa Pohojalaasten Lupin tangoillassa Helsingissä. Lausuimme dialogina tangolyriikoita, joita olin reippaasti maustanut eteläpohojalaasella murteella. Tangokimaran otsikkona oli “Soirintango”: minä esitin maalaistyttöä (missä roolissa en paljon näyttelijänlahjoja tarvinnut) ja Oskari hurmasi stadin kundina. Oikeasti hän on kotoisin Kurikasta.

*Jo aiemmin keväällä pääsin tangon tunnelmiin Suomalaisen tangon Satumaa ry:n järjestämässä tangoillassa Seinäjoen Apila-kirjastossa, jossa luin tanssilavatunnelmia kuvailevan pätkän Välimatkasta. Tilaisuudessa esiintyi myös joukko muita pohjalaisia tangon ja tarinoiden ystäviä.

*Tangoilu vain jatkui, kun laulaa luikahutin Petra Lampisen säestyksellä itse sanoittamani ja Petran säveltämän tangon Pohojalaasten Lupin kirjalijaillassa. Tangon nimi oli “Niin kuin ulkomailla”, ja siinä Turku oli merkittävässä osassa. Sitä ennen minä ja turkulainen kirjailija Riku Korhonen puhuimme pohjalaisyleisölle kirjoittamisesta ja kotiseudun merkityksestä. 

*Vietin viikon Edinburghissa WSOY:n kirjailijaresidenssissä. Sain muun muassa pidellä käsissäni katusoittajan haitaria, nähdä Leonard Cohenin kaksoisolennon, käydä Edinburghin kansainvälisillä kirjamessuilla sekä ostaa itselleni kiltin. Ja yksi novellikin siinä sivussa syntyi. (Tästä matkasta lähetän vielä postia myöhemmin.)

*Opetin Työväen Akatemiassa proosaa nuorille aikuisille. Samalla opin itsekin vaikka mitä, esimerkiksi käyttämään kopiokonetta ja videotykkiä. Lisäksi muistin jälleen, miten kiehtovaa narratologia voi olla ja miten paljon siitä riittää puhuttavaa – samoin kuin Cheekistä, josta päädyimme keskustelemaan jopa kahdella opetuskerralla.

Paljon muitakin mukavia asioita sain kokea, mutta ne kaikki eivät mahdu tähän kirjeeseen.

Toivottavasti teilläkin oli hyvä vuosi, ja toivottavasti vielä parempaa on luvassa!

Tavoitteenani on lähettää teille näitä kirjeitä huomattavasti useammin kuin tähän asti. Ellen tee niin, rangaistuksena määrään itselleni kolme miesten punnerrusta päivittäin (jo yksikin on minulle suuri haaste).

Kirjoittakaa tekin minulle, jos siltä tuntuu. Luen kommenttejanne mielelläni.