Monen tämän maan muotoilu-uskovaisen tapaan olen ollut valmis julistamaan, että hyvä muotoilu on teollisuuden kilpailuvaltti. Olen uskonut, että se nostaa tuotteen laatua, ja yhä paremmaksi muotoillulla tuotteella tehdään entistä tuottoisampaa bisnestä.

Nyt luottamustani horjutetaan rajusti, sillä uudet bisnesvelhot jopa perinteisten muotoiluyritysten johdossa syytävät markkinoille tavaroita, joiden kohdalla ei enää edes mainita sanaa muotoilu. Velhot tuntuvat uskovan asiaansa.

Arabia uutisoi viime viikolla aloittavansa yhteistyön Santa Claus -säätiön kanssa ja esitteli jouluaiheisesti kuvioidun mukin, lautasen, kulhon ja purkin. Astiat ovat söpöjä, naiiveja ja mitäänsanomattomia. Uutisessa ei mainittu niiden muotoilijaa tai kerrottu, kuka on kuvittaja. Pääviesti oli yhteistyö ”maailman tunnetuimman brändin” eli joulupukin kanssa. Lausunnon antanut lisenssiliiketoiminnasta vastaava tuotepäällikkö iloitsi joulupukin miljoonista faneista, joille uudet astiat on suunnattu. Samanlaisia kuppeja ja kulhoja on maailman matkamuistomyymälät pullollaan.

Keväällä Arabiaa ja Iittalaa hallitseva Fiskars-konserni kertoi ostaneensa posliini- ja kristallituotteita myyvän WWRD:n yhdysvaltalaiselta sijoitusyhtiöltä. Hehkutuksen aihe oli se, että yritykseen kuuluu Englannin hovin hovihankkijoita kuten komealta ja perinteikkäältä kuulostava Wedgewood. Haastattelussa toimitusjohtaja oli häikäistynyt luksuksesta, jota yritysryppään osat hänelle merkitsivät. Muotoilulla ei ollut väliä, kunhan oli mainita kuninkaallisia ja mahdollisuus tarjota jatkossa nousukkaille kymmenien tuhansien eurojen arvoisia kristallileijonia kotien koristeiksi.

Iittala-brandista ei ole ollut juuri mitään uutisoitavaa pitkään aikaan. Kurkistin nettisivulle, ja Uutuuksia-otsikon alta löytyi uusi tuoteryhmä ”seinäkoru”. Apua!

 

Finlaysonin uusille johtajille voi antaa täydet pisteet hyvästä Tom of Finland -ideasta. Viime joulun alla tuli kuitenkin kiire, ja ensimmäinen mallisto päästettiin raakileena maailmalle. Postimerkkiin Touko Laaksosen mieshahmot istuivat napakasti sellaisenaan. Kun ne painettiin lakanaan yksinkertaisimman mahdollisen raporttia toistavan mallin mukaan, lopputulos jäi muotoilullisesti köyhäksi.

Mutta mitäpä tässä muotoilun perään itkemään, kun Finlaysonillakin iloitaan, että Tom-tuotteet viedään sellaisenaan käsistä.

Design Forum Finlandin toimitusjohtajaksi vasta valittu Petteri Kolinen pitää kiinni samasta mantrasta, johon minäkin olen ollut valmis uskomaan pitkään. Jokaisessa virkaanastujaishaastattelussaan hän on maininnut tärkeimmäksi tehtäväkseen vakuuttaa yritykset siitä, että ne ymmärtäisivät ostaa muotoilupalvelua kilpailukykynsä vahvistamiseksi.

Pahalta näyttää, kun omatkin jättävät. Muotoiluväki, hoi! Mistä löytyisi nyt uudet työkalut muotoilun arvon nousuun? Olen edelleen varma, että hyvin muotoiltu tuote tekee paremmin kauppansa kuin kehno ja kömpelö, mutta päätä ei kannata hakata seinään, kun viesti ei mene perille.