Hajautettu vallansiirron estoperformanssi

Yhdysvaltojen loppiaisen kongressimellakkaa on poliittisesti sanoitettu eri tavoin. Pohdin pitkään omaa taktisesta ajattelusta johdettua termiäni. En tapahtuneesta yllättynyt, enemmänkin petyin, ja hyvä niin: odotin paljon pahempaa ja taktisesti ovelampaa iskua.

QAnon – kesä 2020

Ryhdyin aktiiviseksi twitteristiksi viime toukokuussa.

Kesäkuun lopulla Rysky Riiheläinen  kiinnitti huomioni uudenlaiseen liikkeeseen, jonka nousua hän oli seurannut jo pidemmän aikaa. Pohjaa löytyy esimerkiksi Karjalaisesta ja twitterhaku ”QAnon @veitera” antaa erinomaisen seurannan ilmiön kehityksestä arvioineen.

QAnon on ylittänyt myös APU-uutiskynnyksen Laura Myllymäen artikkelissa marraskuulta. Seuran Petri Korhonen on seurannut ja avannut ilmiötä erinomaisesti jo pitkään, uusin analyysi löytyy tästä ja twittertililtä paljon lisää.

Itse olen yrittänyt miettiä, mikä QAnon ja sen kanssa kietoutuva äärioikeisto joukkona olisi, mihin se pyrkisi ja miten sekä miten muodostuvaa joukkoa voisi johtaa. En pohdi hyvää tai pahaa.

Ytimessä epäluottamus valtioon

Loppiaisena nähtyjä tunkeutujia yhdistää ennen muuta yksi asia: usko siihen, että valtio liian suurena ja väärissä käsissä on jos ei suoraan rikollinen niin haitallinen ja heitä vastaan.

Varsin moni tunkeutujista uskoi olevansa toimissaan patriootti. Riiheläinen kiteytti tilanteen verkko-Karjalaisessa oivallisesti: ”Yhdysvaltain omakuvassa perustana on kansalaisten halu ja kyky vastustaa väärin toimivia vallanpitäjiä. Aseellinen taistelu itsenäisyydestä ja vapaus tyranniasta on taottu heihin kuin talvisota meihin. He uskoivatkin nyt lakia rikkoessaan olevansa oikealla asialla.”

Uskon perusta on moninainen. QAnon on salaliitto- ja vaihtoehtoteorioiden kauppiastavaratalo, jossa harva käy kovin monessa myymälässä. Riiheläisen teksti jatkuukin ”Se usko pohjasi heille kerrottuihin valheisiin”. Kun presidenttikin kutsui, joukko kuuli.

Johdettiinko joukkoa?

Taktiikassa johtamiseen tarvitaan kaikkien hyväksymä johtaja, suunnitelma ja johtamisjärjestelmä.

Tiedämme, että joukko kokoontui ja tunkeutui kongressiin. Aika ja paikka olivat ilmeisiä, koska juuri tuolloin tuossa paikassa päätettiin lopullisesti vallan siirtymisestä. Presidentti johtajana oli pääosan hyväksymä. Lopuille ehkä riitti halu estää väärä teko.

Evp-kenraali, sotilastiedustelupalvelun entinen johtaja ja presidentin alkuajan sotilasneuvonantaja Michael Flynn oli minun ehdokkaani pääsuunnittelijaksi. Hän vannoi QAnon valansa julkisesti netissä. Itse ”Q” hän tuskin on, vaikkakin oletuksena ”Q” on joku tai jotkut hyvin lähellä vallan keskusta. Enää en usko kumpaankaan.  Jos Flynnin tilin jäädytys puretaan voi kysyä itseltään, oliko esimerkiksi tämä viesti  suunnitelmallista ohjaamista?

Seurasin useampaa QAnon twitter-tiliä kesästä saakka. ”God wins – trust the plan” oli suosikkini ja jos sen jäädytys puretaan, linkin takaa löytyy “open letter” presidentille. Tili oli osa ketjua, jossa sama viesti välitettiin (retweet) hyvin nopeasti laajaan verkostoon, jonka jäsenistä osa todennäköisesti oli automatisoituja kauittaja-botteja. Johtamistapa oli julkinen, mutta nopea. Se suljettiin marraskuun lopulla sulkemalla tilejä ja katkomalla linkit Twitterin operoijan ja turvakoneiston yhteistyönä.

Parler perustettiin Twitterin ja Facebookin korvaajaksi. Se on nyt tauolla digijätti Amazonin irtisanottua sen tietokantapalvelut. En kuitenkaan usko, että mikään internet-palvelun tiedot ovat suojassa Yhdysvaltojen tiedusteluorganisaatioilta ja mitä isompi ryhmä on, sitä varmemmin se myös on tiedustelun soluttama. Tehokas tapa on piiloutua massaan kuten ISIS ja käyttää esimerkiksi digipelisovelluksia johtamiseen, joka sekin toimii yleensä vain hetken pakottaen uuteen piiloon.

Suunnitelma?

Yhdestä asiasta lienee aika suuri yksimielisyys: oli yllätys niin maailmalle, turvakoneistolle kuin mielenosoittajille itselleen, että joukko pääsi kongressitaloon sisään.

Joukon hämmästyksen voi päätellä ainakin kolmesta asiasta. Ensiksi toiminta sisällä oli improvisoitua ja hajautunutta, enemmänkin se muistutti turisteja harvinaisessa kohteessa kuin iskujoukkoa. Mitään jatkosuunnitelmaa ei ollut eikä edes pöydillä lojuvia tietoja systemaattisesti varastettu.

Turvakoneistolle tapahtuma oli järkytys. Kaksi aiempaa mielenosoitusta olivat hyvin hallinnassa, niissä kyse oli lähinnä vastamielenosoituksen hallinnasta kuten Suomessakin. Maltillinen linja oli sikäli perusteltu, että tämä joukko ei juurikaan ollut iskenyt viranomaisia vastaan ja toisaalta se oli yleensä raskaasti aseistautunut. Monta sattumaa johti siihen, että ”demokratian ytimeen” päästiin niin helpolla sisään ja tilaisuus saattoi tehdä varkaan oven jäätyä lähes auki.

Maailmalle tämän ei pitänyt tulla yllätyksenä. Oliko se siis väistämätön? Ehkäpä olikin.

Mutta jos tilanne on yllätys kaikille, se tuskin oli suunniteltu. Jos taktiikassa puuttuu ajatus yllätyksellä saavutetun menestyksen hyväksi käyttämisestä, suunnitelma on hylätty. Enkä jaksa uskoa, että juuri se on osoitus suunnittelijan neroudesta.

Digiajan performanssi

Mika Aaltola arvioi heti seuraavana päivänä että ”tälle joukolle tapahtunut oli lupa ja tavoite sinänsä”. Jussi Pullinen antoi 8.1. Helsingin sanomissa minun mielestäni parhaan selityksen loppiaisen tapahtumille: kyseessä oli digiajan performanssi, kamppailu kulttuurisesta tilasta.

Black Lives Matterin raivotessa kaduilla woke-kulttuuri esitti väkivaltaisen puolensa. Sama on nähty myös vastamielenosoituksissa. Savuavat kadut ja Antifan anarkia häviävät silti sarvipäisen shamaanin voitontanssille ja etelävaltioiden lipulle kongressisalissa. Somevoittaja on toistaiseksi selvillä.

Jäänkin pohtimaan: jos some mahdollisti arabikevään kansannousut ja ylläpitää Valko-Venäjän opposition toimia, sekä mahdollisti näin sekalaisen joukon voiman kokoamisen, onko se johtamisjärjestelmä? Some selvästi pystyy liikekannallepanoon ja auttavasti ajoitukseen. Omalla digitaistelukentällään se on toki mestari maalittamisen ja sheimaamisen nopeana ja ketteränä massoittajana, mutta tilanteenmukaisen suunnitelmallisen johtamisen välineeksi siitä ei vielä taida olla.

Käännepiste

Kulminaatiopisteeksi sanotaan tilannetta tai hetkeä, jolloin taistelu kääntyy jommankumman osapuolen voitoksi. En usko, että Loppiasmellakka oli sellainen.

Käännepiste sen sijaan on kohta, jossa jotakin aidosti uutta ilmenee taistelukentällä. Kun heterogeeninen ennakolta hyvin tiedetty ihmismassa ilman yhteistä suunnitelmaa läpäisi yhden maailman kovimmista turvarakenteista, uskallan kutsua tapahtumaa käännekohdaksi.

Voimannäyttö tapahtuma oli varmasti. Jos paikalla olisi vielä käyty kova taistelu Antifan kanssa, olisi sisäinen kahtiajako ollut hetken aikaa kaikkien nähtävillä. Ymmärrän riemun, joka tunkeutujien eri yhteisöissä tällä hetkellä vallitsee, he ovat nyt tulleet nähdyiksi ja kuulluiksi.

Terrorismina toimia en kuitenkaan pidä. Merkittävä osa kansalaisista hyväksyi teot eikä niitä ollut suunnattu valtiota saati kansakuntaa vastaan vaan pikemminkin niiden suojaksi, muutosta vastaan. Jos näin iso joukko hyväksyisi terroriteon, demokratia kaatuisi eikä lujittuisi, kuten nyt lopulta kävi.

Pettymys odotuksiini

Ison heterogeenisen mutta motivoituneen joukon mobilisointi on ollut somen kyvykkyys yli vuosikymmenen ajan. QAnon kupli lupaavasti, mutta kovin ketterä se ei ollut. Jos vertaa liikkeelle saatua joukkoa digitaistelijaseurakunnan kokonaisuuteen, paljon on vielä nostoväkeä reservissä. Jos vaikka kolmasosassa osavaltiota olisi samanaikaisesti tehty vastaavia toimia, olisin ollut vaikuttunut.

Sissiliike organisoidaan perinteisesti kolmen hengen soluihin, joissa kaikki tuntevat toisensa ja johtajansa sekä edelleen kukin omat alaisensa. Tällainen rakenne on hidas murtaa ja se pitää hyvin salaisuutensa. Odotin ”iskusanaa” kun koko syksyn ajan pääviesti oli ”odottakaa”, mutten usko että Trumpin ad hoc puhe joukolle sellainen oli. Kehotus kyllä, tai toive jonka toteutumista voi seurata sitten televisiosta.

Ajatusleikkinä suuren heterogeenisen joukon käyttäminen iskujoukkojen savuverhona olisi nerokas. Suunnitelmia olisi siis kaksi, toinen julkisempi kokoamaan savuverho ja toinen siitä riippumaton pienen joukon tai useammankin tehtävänä murtautua sisään, ja sitten … erillisiä toivekeskusteluja varmaan löytyy, mutta tuskin niitä kukaan koordinoi saati johti. Eikä ja-sanan jälkeen esitetty kuin performanssi, toki ainutlaatuinen sellainen. Tanssiva shamaani on nyt ikuinen supermeemi.

Hyvä näin. On helpottavaa huomata syytteenä luvaton tunkeutuminen kuin terrorismi tai vallankaappausyritys, vaikka poliitikot mielellään maalaavat isosanaisia kriisinkuvia omaksi edukseen. Oikeusistuin lopulta päättää mistä oli kyse, ei politiikka.

Saapa nähdä, miten valta vastaa. Virkaanastujaisten 20.1. taktinen tilanne lienee turvakoneiston voimannäyttö. Ääret eivät kuitenkaan katoa nopeasti minnekään ja menestys voi sekä innoittaa että kasvattaa niistä molempia. Pimeys voi käännepisteen jälkeen vielä synketä, paljonkin.

– – – – – – – –

Pohdin symbolista iskua aikoinaan itsekin tässä. Tunnustan mielikuvitukseni rajatuksi.

Kommentit (2)
  1. Tietokoneita varastettiin, nippusiteitä oli käsiraudoiksi, ja ydinjoukolla oli radiot, kypärät ja suojaliivit. Suuri joukko hörhöjä ympärillä näyttää saaneen unohtamaan tämän.

    1. Totta tuokin. Mutta ajatus, että massan savuverho järjestettiin tätä varten tai että ydinjoukko olisi ollut yhtenäinen saati johdettu, ei minulle näillä aihetodisteilla muutu uskottavaksi – pikemminkin näin, että tilaisuus saattoi tehdä varkaan kun ovet olivatkin auki. Asiaa onneksi tutkitaan laajasti ja jos kyse oli aidosti vallankaappausyrityksestä, kuulemme sen aivan varmasti viimeistään oikeusjutuissa. Yhdysvaltojen käsite ”domestic terrorism” poikkeaa lisäksi erittäin paljon kansainvälisestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.