Etelä-Karjalan valmiusharjoitus – opi informaatiovaikuttamisesta!

Tämä on blogisarjan viides teksti. Linkitän mukaan tällä viikolla tapahtuvan EKA18 valmiusharjoituksen , koska pääsen siinä pelaamaan taas trollipäällikköä. Jotakin asiasta jo väreileekin, esimerkiksi tässä. Vaikka itse harjoitus ei ole kaikille avoin, uskon että näistä ajatuksista voi olla hyötyä muutoinkin.

EKA18 Harjoituksessa kansainvälinen tilanne on voimakkaasti kiristynyt, jonka seurauksena lakien ja sopimusten vastaisella hybridivaikuttamisella aiheutetaan vakaviakin häiriöitä yhteiskuntaan. Yksi keinoista on ennalta valmistellun väärän tiedon levittäminen, trollaus. Tässä taistelussa kumoaminen ei auta, on tarjottava aktiivisesti virallista ja oikeaa tietoa, uskallettava siis vastahyökätä.

Se, että Asovanmerellä juuri käynnistyi vakavanoloinen hybriditilanne, on harjoituksen kannalta pelkkä (onnekas) sattuma: totuus on usein harjoitustarua ihmeellisempää.

Sarjan alkuun eli viime vuoden vastaavaan harjoitukseen pääset tästä.

Informaatiopuolustuksen perusta

Jokaisella organisaatiolla on nykyisin missio, visio, arvolauseet, strategia ja joukko sloganeita. Mitä teen, mihin pyrin, millä ehdoilla ja keinoilla, ja sama tiivistäen. Näiden tehtävänä on kertoa omille työntekijöille, asiakkaille ja ulkomaailmalle, mitä organisaatio tavoittelee. Harva näitä muistaa, edes johdossa.

Kriisissä aika tiivistyy. Vuodet muuttuvat ensin kuukausiksi ja sitten päiviksi, kasvumahdollisuudet nykyhäiriön poistamiseksi ja pahimmillaan tappioiden kestämiseksi. Kriisin pitäisi poistaa papereista sivistyssanat ja pelkistää organisaation ydin. Jo tämän löytäminen tekee harjoituksesta kannattavan.

Kuten kaksi artikkelia sitten kuvasin, kunnassa kriisiviestintä on enemmänkin johtamista kuin tiedottamista. Oleellinen osa kriisiviestinnästä tapahtuu henkilökohtaisissa kohtaamisissa kouluissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksissa, palvelutaloissa, kotikäynneillä, kirkoissa, kirjastoissa ja ostoksilla. Media ja some luovat kohtaamisille kehystä ja puheenaiheita, mutta niissäkään ei ole syytä hävitä, luovuttaa tilaa hyökkääjälle.

Informaatiovaikuttamisessa hyökkääjä selittää tapahtuneen omalla tavallaan. Miksi tapahtuu, mitä oikeasti tapahtuu virkamiesten piilotellessa totuutta, kuka on todellinen syyllinen ja ennen muuta, miten tilanteesta voi päästä helpoimmin pois. Hyökkääjän etuna on, että se tietää ennalta mitä ja koska alkaa tapahtua, sillä on alussa aloite. Koska demokratiassa kamppaillaan kansalaisten mielistä, yleensä hyökkääjä on “kansan puolella” virkamiehiä ja johtajia vastaan. Jos kansassa on jakolinjoja, railoja, hyökkääjä saattaa olla linjan molemmilla puolilla repimässä railoa yhä leveämmäksi.

Puolustuksen harjoittelu

Harjoituksessa tositieto on liiankin helposti saatavilla, koska nyt ei harjoitella tilannekuvan keräämistä kentältä. Tämä on harkittua: Se, mitä tositieto omalle organisaatiolle merkitsee ja mihin johtamis- ja käytännön toimiin on ryhdyttävä, on harjoituksen ydintä. Tästä syntyy puolustuksessa tarvittava oikea tieto myös oikeista toimenpiteistä. Teot ovat sanoja vahvempia viestejä.

Perinteisessä harjoituksessa pienehkö ydinryhmä analysoi tilanteen ja suunnittelee tarvittavat toimet. Nyt nuo toimet on lisäksi käskettävä sekä omalle organisaatiolle että kansalaisille. Klassinen esimerkki on päättää, että kauppojen tyhjentyminen pitää estää (helppoa) ja antaa siitä ohje ”älkää hamstratko”, joka yleensä tyhjentää  niin kaupat kuin huoltoasemat (lähes mahdotonta). Haastavin viesti saattaa olla sen kertominen, että tilanne saattaa edelleen pahentua (opittava). Nyt harjoitellaan johtamista vaativimmillaan.

Kun alussa aloite on hyökkääjällä, lopuksi se pitää olla puolustajalla. Tähän tarvitaan vastahyökkäys. Oma viesti on sen vahvin ase, reservi, joka on osattava heittää peliin. Jos infopuolustus käpertyy reagoinniksi, koko taistelu muistuttaa kahinaa ja kansalaiset huolestuvat vain lisää. Jos infopuolustus perustuu vaikenemiseen, taistelu hävitään tosimaailmassa varmasti.

Ohje harjoittelijoille: heittäydy!

Kuvatut tilanteet ovat tarkoituksella epätarkkoja, koska tarkoituksena ei ole tehdä maaliluetteloa maakunnan haavoittuvuuksista. Ei siis ole mitään hyötyä sen pohtimisesta, voisiko juuri noin käydä meille, vaan keskittyä aiheutuneeseen haittaan ja sen vaikutuksista toipumiseen.

Vastaavasti ei kannata jäädä odottelemaan tarkasti itselle kohdennettuja viestejä. Some paljastaa kansalaisten huolista alueella vain pienen mutta kitkerän osan. Mieti, mitä kerrot omillesi, ja miten. Ennakoi, ennen kuin huhuksi muuttunut väärä tieto ehtii luoksesi.

Mieti, mikä pitää oikaista. Riittääkö, että kerrot oikean tiedon vai voitko myös todistaa sen? Älä kuitenkaan toista väärää tietoa, se antaa valheelle voimaa ja kohottaa sen arvoa. Jos väittelet trollin kanssa, varo itse muuttumista sellaiseksi.

Seuraa naapureitasi. Tee yhteistoimintaa, älä päästä trollia ilkkumaan puolustajien viestien ristiriidoilla. Älä varsinkaan päästä trollia johtamaan kansalaisia jopa nimissäsi. Opi naapureiltasi.

Muista, että menetettyä aluetta mielissäkään ei saa takaisin ilman vastahyökkäystä. Muistuta kaikille, miksi tätä taistelua käydään. Tavoitteena on, että harjoituksen jälkeen ollaan vahvempia. Resilienssissä kyse ei ole vain kestämisestä tai toipumisesta, kyse on oppimisesta ja vahvistumisesta.

Lopuksi: harjoituksessa ei voi hävitä, ainoastaan voittaa. Mitä rankemman kamppailun käy, sitä vahvempi on harjoituksen jälkeen. Nauti harjoitusiskuista.

Artikkelisarjaa jatkuu harjoituskokemuksilla täällä.