Infofiktio: Minkä suomisymbolin itse kaataisit?

Jatkan infosotaa fiktiolla valtiosymboleista. Sarjan ensimmäiseen artikkeliin pääset tästä.

Vaikuttava tarkastelu valtiosymboleista on Joseph Conradin kirjassa Anarkistit maalina Iso-Britannia. Hurjin toteutus oli WTC kaksoistornien kaataminen 11. syyskuuta vuonna 2001, jota Jarno Limnell kuvailee Maailma ja Suomi 9/11 jälkeen (2011) kirjassaan näin: ”Iskut …  kohdistettiin tarkoituksellisesti symboleihin … kyse oli iskusta Yhdysvaltojen sieluun.”

Mihin itse iskisit Suomessa, jotta sieluumme sattuisi?

———————

Saatana, eikä saavu edes Moskovaan, mietti krapulainen Filin.

Kulttuurisakateeminen keskustelu oli Suuren kriisin vuosipäivän jatkoilla aaltoillut, kunnes oli päädytty Anarkisteihin. Nousuhumalassa tuli lyötyä veto osastonjohtajan hymyillessä taustalla: minkä tuhoaisit kohdemaassasi. Itämahdin asiamiehelle se olisi helppo juttu, mikä vain kauan sitten kaadetun mutta edelleen kaivatun keisarin tunnus kelpaisi vaikka Madeiralta asti, mietti Filin. Mutta veto oli veto.

——————–

Filin kutsui lähijoukkonsa koolle siitä huolimatta, että oli sunnuntai. Aika oli kortilla.

Mikä itsensä alentavien tsuhnien maassa olisi sellaista, että se iskisi jokaisen munaskuihin? Miten pragmaattisiin ja vallalla jo alistettuihin, mutta ylirikkaisiin naapureihin iskisi niin, että se sattuisi?

Conrad oli aikoinaan päätynyt siihen, että Iso-Imperiumin ydinsymboli oli nollameridiaanin määrittelevä tähtitorni, suurvallan tieteellisen ylivallan symboli. Vastaavaa ei Isänmaasta löytyisi. Kärsimysmuistomerkit olivat naapureiden kokemuksiin verrattuna haaleita ja suurimmat kärsimykset sisällissodassa itse aiheutettuja. Ei jonkun niistä tuhoa moni itkisi, jos edes ymmärtäisi. Osa olisi tyytyväisiä.

Marsalkka tuli ensimmäisenä mieleen. Hän ratsasti sankarina pääkaupungin keskellä, usean kertaan suurimmaksi symboliksi äänestettynä. Se, että marsalkka oli myös yksi Emämaan sankareista, vaikeutti hänen käyttöään. Veto, jossa vaikutus mitattiin kokonaisuutena, auttoi Itämahdin asiamiestä: ei hänen kohteessaan ollut yhteisiä symboleita vaan pelkkää vuosisataista vihaa Emämaata kohtaan.

Jos kaataisi muualla lännessä vihatun tsaarin patsaan pääkaupungin paraatipaikalla? Kukaan ei patsasta lännessä ymmärtänyt, mutta Isänmaassa patsaan puolustelusta oli tullut erityissuhteen symboli. Tuho kyllä laittaisi kaikki ymmälle. Oivaltava savuverho, mutta sillä ei vetoa voitettaisi. Liian monimutkainen tarinaksi ja menisi pahimmillaan Jakomaan hyväksi, siellä tsaariviha oli syvin.

Talous, rahaa Isämaa rakasti, se oli melkein aina ostettavissa. 911 kaatoi Supermaan tärkeimmän symbolin, se isku oli kunnianosoitus Conradille. Siitä veto oli keksitty. Isänmaan arvokkain Paperitehdas vai se, jossa aika on pysäytetty UNESCO-museoksi? Tai se, jossa nyt majaili supermaalainen tietovoimala? Känny Oy oli jo menettänyt kuluttajabrändinsä, sen myyty pääkonttori olisi ollut aikanaan varma kohde. Lännen kalustama öljynjalostamo jolla vuoltiin läskiä Emämaan rikkiöljystä? Ei, siitä ilmastoradikaalit vain riemastuisivat. Mutta idea kannatti panna muistiin, toisenlaisessa käytössä ihan hyvä idea.

Kulttuuri? Se on Isänmaassa sisäänlämpiävää. Ulkomailla arvostettuja hahmoja on vaan muutama. Suuri säveltäjä, mutta miten tuhota sinfonia? Sairas naismaalari omakuvineen? Marsalkan hovimaalarin kansalliseeposteos, jota jo arvosteltiin naisvihamielisenä? Suuren arkkitehdin piirtämä konserttisali, jonka seinälaatat tippuivat? Maailman suurin juoksija, jota vihattiin, kun hän rikastui? Isänmaa oli resilientti sankareissaan. Tavallinen saa pitää sankarin viittansa, mutta hänestä ei ole symboliksi.

Kovalla puristamiselle löytyi kolme kohdetta.

Suuren arkkitehdin ensimmäinen rakennus oli  harvan tietämä puutalo, jota ei rakennettaisi uudelleen. Talon tuhoamalla katkaisisi alkujuuren ja saisi sivistyneeksi itsensä luulleet nolattua.

Raha ei toiminut, mutta köyhyys kulminoitui kansalliskirjailijan puoliksi säilyneeseen kuolintorppaan. Se palaisi kirkkaalla liekillä, yhtä hylättynä kuin asukkinsa aikoinaan.

Marsalkka löytyi myös metsään piilotettuna, punakaupungista. Lahtari tähystämässä veritekoaan.

Filin piti ajatuksesta. Älä tuhoa isoa vaan tuhoa sellainen, josta perustsuhna ei edes tiedä, mutta joka juuri siksi on erityisen arvokas. Tuhoa riitainen symboli. Sitä alistettu vaalii, riidoissaankin.

———————-

Marsalkan seisomapatsas metsän keskellä oli syväsyövytetty pysyvästi verenpunaiseksi. Sapeli falloksena oli räjäytysporattu niin, ettei loppupatsasta voinut enää pelastaa. Marsalkan sydämessä loisti pimeyttä hakaristi.

Isänmaan vakoilupoliisin ottama kuva oli leimattu salaiseksi. Filin käänteli käsissään kuvaa, joka oli ollut vaikea saada. Kuva oli otettu vanhanaikaisesti paperikuvasta vakoilukameralla, diginä sitä ei kybertiedustelu ollut löytänyt. Syvälle salattu, kun digiin ei luotettu.

Isänmaa salasi tilanteessa kaiken. Itsesensuurikin toimi, yksikään ennen viranomaisia paikalle osunut henkilö ei postannut kuvaa eteenpäin. Virallisesti ilmoitettiin nopeasti, että patsas lopultakin siirretään kaupungin keskustaan, kunhan se on ensin peruskunnostettu. Patsas hävisi, eikä ilmaantunut enää uudelleen.

———————

Osastonjohtaja myhäili.

Itämahdissa käytiin kovaa keskustelua. Sen asianhoitaja oli oivaltanut saman asian kuin Filin, tuhonnut maansa suurimman Ison kriisin muiston Emämaan entiseltä vastuualueelta. Se repi Eurostoliittoa. Väärennetty natsi tuhoaa natsien kukistamisen muistomerkin uusnatsien maassa. Teko, jota Itämahdissa moni vallanpitäjäkin salaa kannatti, mutta julkisesti sen tuomitsi. Maskirovkaa parhaimmillaan.

Isänmaassa marsalkka putosi jalustaltaan. Mystiikka karisi patsaskiistan uuden käänteen myötä, mutta jäi silti Emämaan käyttöön. Symboli kaatui vain puolustajan puolelta. Kukkonen oli jo valmiiksi Filinin taskussa, hänestä tarinoita riitti monta mapillista. Hänestä ei näköispatsaita ollut tehty.

Tasapeli. Olen ylpeä teistä molemmista, kiitti osastonjohtaja. Vain ykkössija jaetaan.

Joka aitoja symboleita kaihtaa, on niiden tuholle erityisen altis.

————————-

Toivottavasti et suuttunut kuvankäsittelystäni. Tietääkseni aikojen saatossa vastaavia töhryjä on patsaasta löytynyt. Keskeinen osa infopuolustusta on jättää ne omaan arvoonsa, olla ylireagoimatta. Jos joku kuitenkin tuhoaisi kyseisen patsaan töhrimällä sen peruuttamattomasti ja saisi meidät salaamaan sen, hän tekisi meistä samalla rikostoverinsa. Tällaiseen salaliittoon uskoo 911 osalta laaja ja yhä kasvava joukko. Moni varmaan myös uskoisi, että viranomaiset pilasivat patsaammekin silkasta vallankasvunhalusta. Tai että patsas, jota ei koskaan saatu korjattua ja siirrettyä kaupungin keskustaan, hävitettiin tahallaan, jotta kiusallinen asia saatiin lopulta pois päiväjärjestyksestä.

Minkä symbolin takana me kaikki olemme valmiita seisomaan? Onko sellaista? Jos on, rakennammeko sen vielä isompana uudestaan yhdessä, jos joku sen tuhoaa? Vai uskommeko siihen, että kun sellaista ei ole, meitä ei voi iskeä kansallisiin munaskuihin?

Harro Koskinen repi taideteoksessaan siniristilipun ja olen kuvaa siitä käyttänyt infosodan tunnuksena. Onko parempi repiä symboli itse ja ponnistella lipun kokoamiseksi, vai tyydymmekö nykyiseen pirstaloitumiseen?