Koski, Kantama ja Kekkonen

Tampereen seutu on Suomen turvallisuuden laadullinen keskittymä. Kolmesta syystä.

Koski

Kun teollistajat saapuivat metsäsuomeen, korkea kannas kahden ison järven välissä tarjosi heidän laitoksilleen tehokasta energiaa. Viinanpolttimosta se alkoi, jatkui lautaan ja kankaaseen ja paperiin ja rautaan, lopulta bitteihin. Tampere hengittää edelleen tätä perua maailman tuotantoinvestointien tahdissa.

Teolliselle pohjalle rakentui arkinen turvallisuus. Erityisen korkeaa tasoa se ei alkuun vaatinut maassa, jossa vielä kuoltiin nälkään. Nyt pyrkimyksenä on ”turvallisuuspoikkeamien nollatoleranssi” sekä työssä että arjessa. Pelkkä ilmaus kertoo, kuinka turvassa jo olemme. Uhkaa ei edes ilmaista.

Kantama

Itsenäisen Suomen aseteollisuus lentokoneineen alkoi Helsingin Suomenlinnasta, jossa oli jo lähes kaksisataa vuotta rakennettu suurvalta Ruotsin rannikkolaivoja ja ylläpidetty suurvalta Venäjän aseita. Varsinaisia asetehtaita rajamaassa ei ollut, ne perusti vasta pieni Suomen tasavalta. Mutta 1930-luvulla ymmärrettiin, että paikkana Suomenlinna oli lentopommitusten ulottuvissa, aivan etulinjassa. Oolannin sodassa sama oli jo todettu laivatykkien osalta.

Siksi päätettiin, että sotateollisuus pitää siirtää sisämaahan. Tuon ajan keskiraskas pommikone lensi kolmisen sataa kilometriä niin, että se pääsi vielä takaisin. Raskaat pommikoneet oli varattu tärkeämpiä vihollisia varten.  Kun Tampere siirron tajusi, se laittoi myös omaa rahaa peliin, jotta lentokenttä ja aseluolat ja asetehtaat perustettiin tänne, tykin ja pommikoneen kantamattomiin. Täällä ne ovat edelleen, Patria ja Insta ja muut. Sekä kuljetus- ja tutkimuslennosto, valtaisine materiaalimäärineen.

Kun viime sota päättyi, sotakorvauksiin ei haluttukaan lentokoneita tai tykkejä. Neuvostoliitto lähetti kuvan sahakoneesta, lauta-autosta, joka nimettiin lukiksi. Lentokonemoottoritehdas muutettiin traktorimoottoritehtaaksi. Näistä kasvoi satojen miljoonien eurojen yritykset Kalmar, Carcotech ja Acgon. Turvallisuus spinnasi.

Suomen punaisen ristin kriisivalmiutta tukeva logistiikkakeskus sijaitsee Tampereella entisessä asetehtaassa. Lentokentältä apu lentää nopeasti tarvitsijalle.

Kovassa turvallisuudessa Tampere ponnistaa edelleen sodankäynnistä.

Kekkonen

Hajasijoitus on aluepoliittinen toimi, jota Keskustapuolue toteutti Suomessa erityisesti 1970-luvulla. Termiä käytettiin valtionyhtiöiden sekä valtion virastojen ja laitosten siirtämisestä aluepoliittisin päätöksin varsinkin Helsingistä eri puolelle Suomea. Monessa tapauksessa hajasijoittamispäätökseen riitti presidentti Urho Kekkosen sana. Suurimpia aluepoliittisia tekoja oli yliopistolaitoksen hajauttaminen.  [Wikipedia]

Kesällä 1952 rehtori Yrjö Ruutu tiedusteli kirjeitse Tampereen kulttuuri- ja sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajalta Erkki Lindforsilta, tunnettiinko Tampereella kiinnostusta Yhteiskunnallisen korkeakoulun sijoittamiseen. Pitkien neuvottelujen jälkeen vuonna 1956 sovittiin laitoksen siirtämisestä Tampereelle, mikä toteutettiin vuonna 1960. Vuonna 1969 yliopistoksi muuttunutta koulua täydennettiin Rauhan ja konfliktintutkimuslaitos TAPRIlla.  Molemmat päätti presidentti Urho Kekkonen.

Presidentti Urho Kekkonen allekirjoitti asetuksen ylitäyden Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakoulun toiminnasta Tampereella 13. elokuuta vuonna 1965. Tampereen Teknillinen Korkeakoulu itsenäistyi vuonna 1972.

Työsuojeluhallitus perustettiin vuonna 1973 Tampereelle Kekkosen allekirjoituksella. Se toimi kaksi vuosikymmentä piiloutuen sitten lääninvirastoon ja edelleen aluehallintovirastoon.

Valtion Teknillinen tutkimuslaitos perustettiin 16. tammikuuta 1942 palvelemaan sotilaallista toimintaa koskevaa tutkimusta ja testausta. VTT laajeni 1970-luvulla ja Tampereelle perustettiin muiden muassa sen työturvallisuuslaboratorio. Hajasijoituksen päätti Kekkonen. Laboratorio tarvitsi insinöörinsä, joten teekkari on jo pitkään voinut ottaa Tampereella pääaineekseen turvallisuuden. Ainoana Suomessa.

Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan Tampereen paikallisjaosto syntyi vuonna 1973 tämän kehityksen tuloksena.

Puolustusvoimien tutkimuskeskus perustettiin vuonna 1974 Ylöjärven Takamaalle Outokummun entiseen kaivokseen. Siellä sijaitsee edelleen puolustustutkimuksen pääosat.

Valtakunnallinen poliisikoulutus alkoi vuonna 1918. Suomenlinnassa ja sitten Espoossa sijainnutta koulua käytiin vuodesta 1974 lähtien myös Tampereella. Asian päätti Kekkonen.

Kansankirkkomme toimii kriiseissä kuten turvallisuusviranomainen. Yhä tärkeämmässä henkisessä kriisikestossa sillä on paljon tehtäviä. Kirkolliskokouksessa tehtiin aloite vuonna 1958 yhteiskunnallisten muutosten tutkimisesta ja vuonna 1963 esitettiin tutkimuslaitoksen perustamista. Syyskuusta 1966 teologian tohtori Paavo Kortekangas toimi 2,5 vuotta päätoimisena tutkijana toimipaikkanaan Tampere. Eniten kirkolliskokousväen mielipiteet erosivat keskusteltaessa tutkimuskeskuksen sijaintipaikasta, mutta lopulta Kirkon Tutkimuslaitos perustettiin 1.3.1969 Tampereelle. Kekkosen roolia en asiasta löytänyt, suuntaan tai toiseen.

Kekkosen perintö

Vuonna 2001 hajasijoittamisen sijaan termiksi otettiin alueellistaminen.

Espoossa sijainnut Poliisiammattikorkeakoulu ja Tampereen Poliisikoulu yhdistyivät yhdeksi oppilaitokseksi vuoden 2008 alussa. Oppilaitoksen nimeksi tuli Poliisiammattikorkeakoulu. Yhdistymisen myötä koko poliisin tutkintokoulutus ja tutkimustyö keskittyvät Tampereelle. Varsin pian Tampereen yliopisto otti osavastuun poliisijohdon ylimmistä tutkinnoista.

Vuonna 1995 syntyi Turvatekniikan keskus eli Tukes, kun Teknillinen tarkastuskeskus ja Sähkötarkastuskeskus yhdistyivät. Vuonna 2010 osa Tukesin toiminnoista sijoitettiin Tampereelle, kärjessä tutkimus.

Nämä varmaan siirrettiin Tampereelle siksi, että muut olivat jo vetovoimana täällä.

Vuonna 2019 alueen yliopistot ja ammattikorkeakoulu yhdistyivät. Samalla syntyi Suomen monialaisin ja vahvin turvallisuuden kokonaisuus. Maailmanluokkaa. Sen me teimme itse.

Nyt ja tulevaisuudessa

Kun ajelin keväällä 2008 kohti teknistä yliopistoamme, oivalsin osan tästä tarinasta. Kekkonen tuskin suunnitteli juuri tätä monialaista turvallisuuden keskusta, saati sotabyrokraatikot tai teollistajat. Mutta tänne se oli pala palalta päätynyt.

Kysyin sinä syksynä kansanedustajiltamme, kannattaisiko tästä keskittymästä rakentaa yhdessä enemmän. Samaa oli kysynyt muutama muukin. Turvallisuusklusteri sai alkunsa vuonna 2011 juuri tästä syystä: meillä on enemmän kuin muilla, mutta osaammeko olla yhdessä vielä enemmän?

Jos asia kiinnostaa enemmän, klusterin alkuselvitykseen pääset tästä.

Tärkein klusterin tulos on viranomaisten luottamus ja tutkijoiden verkko. Muodikkaasti voi myös luvata, että täällä saa yhdestä luukusta kaikki alat kiinni.  Mutta merkittäväksi bisnekseksi yhteinen turvallisuus ei ole (vielä) muuttunut, toki kukin kasvaa omalla alallaan.

Itse uskon yhteisen kasvuun ja Tampereen seudun voittoon siinä kolmesta syystä.

Ensinnäkin: turvallisuuden asiakas, siis kriisi, ei enää kunnioita hallinnon tai teollisuuden alojen rajoja. Haasteet monimutkaistuvat, jopa kaaosmaistuvat.

Toiseksi: virtuaalisuudesta ja etäyhteyksistä huolimatta paikka edelleen ratkaisee innovointikyvyn varsinkin asioissa, joissa yhdistetään toisilleen ennalta tuntematonta. Kahvikoneen ääressä syntyvä ideointi ei siirry verkkoon. Tutkija törmää asiakkaaseen ja yritykseen varmimmin paikassa kuin verkossa. Viranomainenkin uskaltaa verkostoitua parhaiten lokaalisti, kauempana pääkaupungin kangistavasta byrokratiasta.

Kolmanneksi: täältä osataan jo mennä suoraan maailmalle kulkematta pääkaupungin kautta ja turvallisuus voi kulkea samaa reittiä. Yhteisen rakentamisessa turvallisuuden alojen kokoa tärkeämpää on alojen määrä ja ketteryys ylittää alojen rajat. Näissä me olemme maailmanluokkaa. Ratkaisut skaalautuvat kyllä ylöspäin, mutta meillä tehty sopii muillekin kuin metropoleille. Pirkanmaa ympärillä on kuin pienois-Suomi, haasteineen ja vahvuuksineen.