Kyberin tarkkuus (fiktio)

Tarinan tavoitteena on kertoa, millainen nykyinen kyberisku voisi olla. Runkojuttuun pääset tästä.

Ryhmälle tuli tarjouspyyntö, maalina Isänmaa. Tilaaja halusi, että isketään johonkin paikkaan tosi lujaa, monelta kantilta, tehdään siitä esimerkki, joka ei täydelliseen arkeen tottuneilta unohdu koskaan, siinä maassa.

Tämä oli uutta, siksi se kiinnosti Ryhmää vielä enemmän. Sovittiin, että jokainen etsii omalta erikoisalueeltaan haavoittuvia, helposti kaadettavia kohteita, ja kahden päivän päästä kokoonnutaan katsomaan mitä on kasassa.

Tilaaja sai ilmoituksen, että Ryhmän suunnitelma tulee kolmessa päivässä ja valmistelut tehdään siitä loppuun alle viikossa, puitehintaan. Se sopi. Kyberiä voitiin välillä valmistella pitkäänkin ja rakentaa takaportteja huolella, mutta joskus kannatti kokeilla improvisointiakin.  Kyberpahantekoa oli aika helppo ostaa näin.

———-

Kahden päivän päästä Ryhmän tiedustelutyö oli tehtynä. Tekoäly niputti eriskaalaisia verkostokuvia ja karttoja päällekkäin. Kukin oli laittanut ohjelmistorobottinsa koputtelemaan bittimuureissa olleita aukkoja, osa oli keksinyt markkinakampanjan ja pannut roskapostiarmeijansa töihin. Kaikenlaista tahmaa oli verkkoihin tarttunut.

Kuviot pyörivät ja saivat arvonsa. Ykköskohteeksi valikoitui jännän kuuloinen paikka, Keikka. Pieni teollisuuskaupunki unohdetussa osassa Isänmaata, kaukana pääkaupungista mutta sopivan lähellä ihmisten mieliä: pääosa Isänmaalaisista voisi kuvitella itsensä tai ainakin vanhempansa sinne asujaksi.

Vesispesialisti oli löytänyt reikäisen pumppuaseman ja peräti kolme syrjempänä olevaa vesiosuuskuntaa sekä kuusi jätevesipumppua, tehdasasetuksilla, tällaisia robotti oli kaivanut esiin satoja eri puolilta Isänmaata. Sähkömies tunsi paikallisen sähköyhtiön perusmuuntajan kuin omat taskunsa, sellaisen ohjauksia oli tullut murrettua ympäri maailmaa kun käyttis oli jäänyt ilman tukea jo vuosia sitten: näitä oli Isänmaassa vielä monessa paikassa. Rahamies lupasi katkoa sähköt keskustan kolmesta pankkiautomaatista ja bonuksena vielä toisesta huoltoasemastakin, vanhentunutta sarjaa nekin, yleisiä kyberkorjaamattomia kohteita, jotka eivät tavallisia rikollisia houkutelleet. Lisäksi kaupungin toisen ison kauppaketjun kassakoneistossa oli jo valmiiksi tiedossa oleva reikä, sekin sellainen ettei rahaan päässyt käsiksi mutta palveluiden sekoittaminen kyllä onnistui. Roskapostikampanjassa muutama vanhuspalveluasukas oli vastannut täälläkin ja antanut hälytyslaitteensa koodin hädissään.

Paikallinen paperinjalostaja oli ison yhtiön hallussa, mutta vielä saneeraamatta, peruspumpusto oli samaa mitä Isänmaassa vielä paljon käytettiin vanhenevissa yksiköissä ennen kuin ne uusittiin tai lopetettiin. Keikassa oli myös kansainvälisen Komponenttivalmistajan tehdas, jonne oli päästy sisään jo aiemmin isomman tietomurtoketjun valmisteluissa, mutta reikä jäänyt tarpeettomana käyttämättä.

Tilaaja sai esityksen: kohde Keikka, isketään suoraan ihmisiin, heidän työpaikkoihinsa, arkeensa ja perusturvallisuuteensa. Harmiton kohde sinänsä, mutta niin perus-Isänmaata, että se sopi. Tilaaja käynnisti infokampanjan valmistelun rinnalle saman tien.

————-

Ryhmän huomio kohdennettiin siis Keikkaan. Bittipommit asennettiin aiheuttamaan maksimaalista häiriötä, jopa tuhoa, kyse ei ollut kiristämisestä vaan häikäilemättömästä vaikuttamisesta. Viidessä päivässä oli valmista, tällainen oli kymmenen kertaa helpompaa kuin rikollisten auttaminen kiristyksissä, saati rahavarkauksissa.

Tilaajan operaatio alkoi informaatioiskulla, jossa Keikkaa syytettiin kahden vuoden takaisesta lasten huostaanotosta, joiden vanhemmat olivat nyt päätyneet itsemurhaan Emämaassa. Vihan aalto lähti spontaanisti liikkeelle ja sateli ympäri Emämaata. Keikka sattui myös olemaan paikka, jossa sata vuotta aiemmin oli murhattu monia Emämaan sotureita, ilman oikeudenkäyntejä, suorina teloituksina. Idylli muuttui pahan tyyssijaksi.

Sitten katkesivat sähköt, polttoaine, kauppa, pankki syttyi tuleen automaatista. Vettä ei saanut monessa paikassa lainkaan, yksi lähiö lillui viemärijätettä kun pumput pyörivät hetken väärään suuntaan ennen tuhoutumistaan. Suurin työpaikka, paperitehdas, pantiin kiinni, siellä alkoivat määrittelemättömäksi ajaksi remontin suunnittelu ja mahdollinen toteutus. Vähän rikkoutui kokonaan, mutta monen yhdenaikaisen vaikutuksen kokonaisuus aiheutti suuria yllätyksiä ja ylilyöntejä puolustuksen reaktioissa. Kaaosta.

————

Isänmaan kyberturvallisuustilannekeskuksessa vallitsi hämmennys. Harrastajamaisia kyberiskuja oli siellä täällä, mutta Keikka oli kokonaisuutena erittäin ammattimaisen hakkeriryhmän kohteena. Ryhmä paikannettiin Ukrainaan ja Espanjaan, sitten Venezuelaan, ei siis minnekään. Iskut olivat hyvin erilaisia ja erilaisiin kohteisiin suunnattuja, mutta kuitenkin tapahtuneet yhdenaikaisesti. Hämmennystä aiheutti myös se, miten Emämaa asiaan liittyi, oliko isku jatkoa informaation käytölle vai oliko joku muu vain käyttänyt spontaanin oloista informaatiovaikuttamista savuverhona?

Jo toisena päivänä jouduttiin evakuoimaan Keikan vanhustentalo ja toinen hoitokodeista, sähkön puute ja tietojärjestelmien epäluotettavuus pakottivat siihen. Neljäntenä päivänä tavallisetkin ihmiset alkoivat jättää Keikan, jossa eläminen oli muodostunut liian hankalaksi. Syksyn pimeys alkoi täydentyä räntäsateilla. Infran korjaukset alkoivat vasta kun saatiin uudet laitteet ja muutettua verkostot niille sopiviksi, putkia murtui niin vedessä kuin viemäreissä – tehtaalla ei, koska vain ne vaihtamalla ei vanhaa paperikonetta kannattanut enää koskaan käynnistää.

Isänmaa huolestui syvästi: olisiko tämä yksi lähes elinkelvottomaksi saatettu pikkukaupunki esimerkki, jolla koko maata pian painostettaisiin, mikä kunta haluaa olla seuraava? Tällaista vastaan ei oltu valmistauduttu taistelemaan, jokaista kohtaa ei kyettäisi suojaamaan. Hyökkäys oli täysin epäsymmetrinen ja se kohdentui suoraan ihmisten arkeen kiertäen valtiolle kriittisen.

Viikon kuluttua inforäjähti: uudenlainen Ympäristöliike vaati koko tehtaan sulkemista. Keikka oli elänyt luonnon häikäilemättömästä riistosta koko olemassaolonsa ajan, nyt se oli loppu. Tehdas oli eristetty, samoin sen työlaiset, jotka vielä sinnittelivät kodeissaan.

Emämaa ilmoitti diplomaattiteitse, että se oli estänyt samanlaisen iskun kuukautta aiemmin omalla Takamaallaan. Kyberriippuvuus oli siellä onneksi vielä pienempää, mutta isoin ongelma oli ollut myös Keikassa sijaitseva Komponenttivalmistaja, jonka kautta pahin isku tapahtui. Jälkimmäinen tieto vuosi ja romahdutti Komponenttivalmistajan pörssikurssit. Emämaa tarjosi apuaan ja hinta oli pieni: sovitaan yhteisistä valtuutetuista, jotka käsittelivät kaksoiskansalaisten asemaa Isänmaassa, olivathan he kahden kulttuurin kulkijoita. Helpon kuuloinen ja Isänmaan kansankin pikku hiljaa ymmärtämä vaade oli pieni, tosin se vaatisi muutoksia Isänmaan lakeihin ja tavallaan legitimoisi näin Emämaan aseman sen kansalaisia koskevissa asioissa myös Isänmaassa.

————-

Tilaaja oli tyytyväinen ja maksoi laskunsa ryhmälle, bittivaluuttana, mustassa verkossa. Kertaakaan ryhmästä ei ollut vuotanut mitään, ja hajautettuna se keksi sellaista mitä yksikään jäykkä valtiollinen organisaatio ei keksisi.

Myös Ympäristöliike oli onnistunut keksintö. Takamaanhan saakka ei kansainvälinen silmä kantanut ja siellä erilaiset infrakatastrofit olivat arkipäivää, kuka niiden syistä tiesi. Kun oli itsekin kohde, saattoi sekä iskeä että tulla hätiin, samaan aikaan.

——————

K pohdiskeli asemaansa. Hän oli kotoisin Keikasta ja vastasi Ryhmän tekoälyn operoinnista. Ryhmä ei tosin tiennyt hänen olevan Isänmaalainen, eivät he tunteneet toisiaan, tekivät vain bisnestä yhdessä. Isänmaa oli vuosikaudet suhtautunut välinpitämättömästi yhä ränsistyvämpään hajaseutuunsa, keskittyen vain muutamaan kasvukeskukseen. Sen sijaan hajaseudun tuotteet kyllä kelpasivat, vientitulot.

Nyt Keikka oli kaikkien myötätunnon kohteena ja Paperinjalostajan isännän oli pakko modernisoida myös tehdas, jonka se oli K:n kaappaamassa salaisessa muistiossa päättänyt jo lakkauttaa. Infrakin korjaantui monin osin, valtion varoilla. Keikka. Kybersodan sankarikaupunki.

K kumartui tutkimaan taas Isänmaan Pääkaupungin metrokartan hätäsammutusjärjestelmän kytkentäkaaviota, sielläkin oli Komponenttivalmistajan tekniikkaa. Konkurssi häämötti jo. Sitä firmaa K vihasi aidosti, nyt oli koston aika.

Jatkan vielä robottiruohonleikkurilla. Siihen tarinaan pääset tästä.