Lapissa häirittiin satelliittipaikannusta – mitä tästä pitäisi oppia?

Sain vastata Lännen median toimittajan kysymyksiin Suomessakin havaitusta GPS-häirinnästä Naton kylmän sodan päättymisen jälkeen suurimman sotaharjoituksen yhteydessä. Löytyy ainakin tämän päivän Aamulehdestä. Hyvä juttu siitä tuli, kiihkoton, ja jatkan muutamalla omalla näkökulmalla asiaan.

Varoitus: En käsittele häirintään syyllistä tai sen poliittisia vaikutuksia.

GPS on ytimeltään sotilasjärjestelmä

Yhdysvaltojen puolustusministeriö rakennutti Global Positioning System eli GPS järjestelmän kylmän sodan loppuvaiheessa ohjaamaan sotilaslavetteja kuten sukellusveneitä ja laivoja: kun tietää, missä on, osuu tarkemmin maaliin. Varsin nopeasti erilainen liiketoiminta otti palvelut käyttöönsä. Samasta syystä Neuvostoliitto rakensi Glonassinsa, Kiina rakentaa Compassiaan ja me Euroopassa  Galileota.

On siis syytä pohtia, mitä häiritään kun häiritään näistä yhtä, Yhdysvaltojen GPS:ää.

Sotilaallisesti häirintä on puolustusteko

Nykyään ammusten kärjessä on yhä useammin paikannin, joka vie sen tarkasti maaliin. Tällainen on myös sensoreissa kuten droneissa. Halvimmat paikannussirut maksavat muutaman euron.  Paikannus siis kohdentaa aseen juuri sinuun. Sinä voit estää tämän estämällä paikannuksen.

Paikannus on helpointa estää lähettämällä vahvempi signaali paikannussignaalin taajuudella, joka tiedetään ja joka on myös helppo tunnistaa.  Kun ammus lähestyy maalia, se kadottaa tarkan satelliittipaikannuksensa ja jatkaa esimerkiksi inertialla eli omaa tilaansa seuraten sekä avaa lopuksi sensorinsa etsien maalin kuvan, lämmön tai tutkakaiun perusteella. Näitäkin voi häiritä ja harhauttaa, eri keinoin.

Fiksumpi tapa on muokata signaalia vaikka viivästyttämällä ja saada vastaanottimet näin paikantamaan väärin. Jälkimmäinen tapahtuu välillä vahingossakin varsinkin kaupungeissa, jossa kimmahtanut signaali heittää autonavigaattorisi hetkeksi naapurikadulle.

Jos haluat tietää häirinnästä enemmän, aloita vaikka tästä ja lue sitten MATINEn julkiset raportit asiasta.

Häirinnän toteuttaminen

Niin sanotun GPS-jammerin voi ostaa netistä alle satasella. Sillä saa estettyä noin Espan kokoisen alueen paikannuksen. Palikan voi pudottaa vaikka roskikseen tai lennättää se dronella sopivalle räystäälle ja seurata kun poliisi suuntii ja tuhoaa sen. Tämä on tietenkin laitonta, mutta helppoa ja halpaa. Siksi kenenkään ei kannata perustaa asioitaan vain yhden keinon varaan.

Jos häirinnän nostaa ilmaan tai jopa avaruuteen, se on vielä tehokkaampaa. Mitä kauempaa häiritset, sitä enemmän hyötyä siitä on.

Putoaako lentokone, ajaako laiva karille?

Ei. Turvallisuuskriittisissä siviilijärjestelmissä on aina monta rinnakkaista paikannusmenetelmää jo pelkästään siksi, että vain yksi voi mennä vaikka rikki. Turvallisuus toki heikkenee kun yksi lähde ei enää varmista muita tai varoita ristiriidoista. Tämäkin on vakava asia ja tietenkin tahallisena kiellettyä.

Mutta vastuuntunnoton citymarjastaja, joka meni metsään vain kännykkäkarttansa ja sen GPS-paikannuksen kanssa, eksyy. Näillä varusteilla ei metsään tule mennä, ehkäpä häirintä muistutti tästä. Paperikartta mukaan ja riittävän usein vilkaisu siihen, että osaa kotiin. En osaa uhriutua heidän puolestaan, tilanne ehkäpä enemmänkin oli heille palvelus.

Ehkä joku autoilijakin joutui etsimään tietään. Paperikartta on autossakin hyvä olla, varsinkin erämaissa. Tietä saa myös edelleen kysyä myös ihmisiltä eikä vain internetiltä.

Elämän helppouden heikentyminen ei ole turvariski. Muistutus siitä on turvateko.

Mitä meidän kannattaisi tästä oppia

On kansainvälisten säännösten vastaista häiritä satelliittipaikannusta toisen maan alueella. Yksilötekona se on rangaistava. Vahinkoja voi sattua. Turvallisuus vaarantuu. Asia pitää nostaa ainakin esiin.

Se, mitä häirittiin, on tappamisen tukijärjestelmä. Sen saa tehdä itseään puolustaakseen. Mekin tekisimme niin sotiessamme.

Jos oletit, että tämä toimii aina, on hyvä, että heräsit. Ei toimi. Varmista myös muilla keinoin.